[LAINAUS] Toivon kuitenkin, että pystyt edes jollain tasolla arvostamaan tätä vilpittömyyttä, jolla tämän kirjoitan, vaikkei se omassa arvojärjestyksessäsi kovin korkealla olisikaan.[/LAINAUS]
Vilpitönkin lyönti oikealle poskelle on lyönti oikealle poskelle.
[LAINAUS]Tuon mieltäisin ylimielisyydeksi.[/LAINAUS]
…joka on ylpeän ihmisen asenne muita ihmisiä kohtaan.
[LAINAUS]Ylpeydeksi (rakentavaksi sellaiseksi) mieltäisin sen, että pysyy uskollisena arvostamilleen asioille, jollaiseksi lasken rehellisyyden itseä ja muita kohtaan.[/LAINAUS]
Ylpeys ei voi olla rehellisyyttä itseä tai muita kohtaan, koska se tarkoittaa aina asioiden paisuttelua niitä itseään suuremmiksi, mitä esimerkiksi ”arvostamiensa asioiden” nostaminen lähimmäisiään tärkeämmiksi tuppaa olemaan. Puhut ylpeyden sijaan nöyryydestä eli kyvystä ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat, mutta sitä kirjoituksestasi ei löydy.
[LAINAUS]Omat käsitykseni ja kokemukseni ovat hieman lohduttomampia.[/LAINAUS]
Kuten sanottua, sitä tuppaa niittämään mitä kylvää. Ei itseään voi paeta.