Eilen en tehnyt kertakaikkiaan mitään liikunnallista. En jaksanut. Työpäivän ja terapian jälkeen olin poikki ja tuntui siltä, että olisin halunnut päästää päiviltä aika monta ihmistä.
Parin kirpparin kiertämisen jälkeen (onhan shoppailukin hyötyliikuntaa, eiks niin?) menin anopin ja miesväen kanssa ravintolaan. Ja söin tietenkin tuhdisti. Jälkiruokaan en sentään sortunut, mutta aamuyöllä joskus neljän ja viiden välillä heräsin keittiön tuolilta osittain syödyn jäätelötuutin kanssa? Ilmeisesti öisiä ahmimiskohtauksia voi tulla vaikkei olisi edes kunnolla hereillä…tuntui tosi epäreilulta. Hereillä ja järjissäni olisin edes saanut tehdä valinnan. Tosin tein kuitenkin sen valinnan, että söin jäätelön loppuun kun kerta olin aloittanutkin. Aamulla huomasin painavani taas kilon enemmän kuin edellisenä päivänä. Ihqua.
Tämä päivä menikin paremmin. Kevyen ruokavalion voimin tein pitkän työpäivän ja vaapuin teatteritreeneihin joista kotiuduin vasta hetki sitten. En ehtinyt aikaisempaan bussiin, joten hyödynsin puoli tuntia odotteluaikaa kävelemällä hiljoksiin kotiinpäin.
Hautasmaan portin koiriltakielletty-kylttiin oli joku kiinnittänyt pitkävartisen ruusun. Se oli kuivunut ja pakkasenpurema. Olin hyvilläni, että myöhästyin ja lähdin kävelemään pysäkkien välejä. Muutoin olisin missannut senkin näyn. 🙂
Ai niin. Sydänlääkitykseni tuplattiin, koska se ei ollut riittävän tehokas. Äkkikuoleman mahdollisuus hirnuu ikävästi selän takana jatkuvasti.
http://www.youtube.com/watch?v=44IuHrt4tkw