Iltaisin vakikaupassani harvoin enää kassalla joutuu jonottamaan, mutta tänään kävi niin. Eikä ollut eka kerta, kun jonossa takanani seisvon suusta tuleva teksti saa riemastumaan tai vimmastumaan… Tällä kertaa vahvasti tota jälkimmäistä. Kassallahan kaverukset tai pariskunnat kommentoivat toisilleen ääneen/äänekkäästi yleensä etenkin lehtien kansien tahi lööppien kertomaa. Nyt korvani heristyi siinä vaiheessa kun miesääni alkoi pajattaa ”On tostakin nyt numero tehty kuin ois jotain isompaakin saanut aikaan. Pyh. IHAN TURHA IHMINEN.” Olin ensin olettanut, että kommentti koskisi tanssikisaa, mutta tajusinkin sitten, että puhuja viittasi lehden lööpissä näkyvään T.T.A:n naamaan ja persoonaan.
Vaikka en kyseistä ikävän ja vakavan sairauden kokenutta herraa mitenkään ole fanittanut ikinä tai pitänyt valovoimaisena mediapersoonana, niin tulin helvetin pahalle mielelle mokomasta tokaisusta. Mitä tuollaiset sanojat mistään tai kenestäkään tietävät!? MILLÄ ihmeen perusteella jonkun voi julistaa ”turhaksi” ihmiseksi? Järkyttävää nihilismiä tai mitä vähättelyn maksiomointia lieneekään :(( Vaikkein osaisi määritellä tai kiteyttää mitä on suvaitsevaisuus, niin tuossa tapauksessa ilmentyi sen täydellinen vastakohta.
***
Viruttuani viimeksi loppuviikon pakon edessä kämpässä, jossa elintarvikkeita ei ole kaapissa, ja vessapaperikin on melkein finaalissa ja ainoa makuusija vetoisella lattialla peittojen alla tärisemässä koen olevani ihan hemmetin turha ihminen itsekkin. Jouduin vastatusten kaikkien niiden asioiden kanssa, joita eniten pelkään: kärvistely yksinäisyyden, nälän, pelon ja pimeän keskellä. Se oli niin KARU leiritys, että sisuksiin jäänyt trauma ei ihan heti katoa.