Raivostuttavaa. Ahistavaa. Lamaannuttavaa. Veren kiehauttavaa ja seisauttavaa samalla kertaa. Törmääminen aina SAMOIHIN ylisuulaisiin hyper-ylimielisiin teinimimmeihin. Haluavat haastaa ja provosoida ja yllyttää vimmastumaan. Onnistuvat siinä. Ovat mitään pelkäämättömiä. Ei ole ilmeisesti vielä ollut oikeata syytä pelätä. Kukaan ei ole fyysisesti tai henkisesti yrittänyt laittaa rajaa, tai sitten kaikenlaiset rajat ovat jo ylittyneet. Hypitään silmille (räkien) ihan estoitta keskellä kauppaa tai kaupunkia. Taannoin hermo kärysi kokonaan, kun nämä olivat vanhempieni ikkunan alla kiljahtelemassa ja hillumassa. Poistumiskehotukset aiheuttivat vain vittuiluvyöryn ja ”pedofiiliraiskaaja” -huutelua 85-vuotiaalle isäukolleni, joka meni neitoja häätämään.
Omat ajatukset ovat aika kostonhimoisia ajoittain. Todellisuudessahan on olemassa keinoja saada kaikenlaiset huutelut loppumaan, mutta ne eivät ole kivoja ja tekevät kipeää, ja niistä voi saada itse syytteet niskaansa. Yhteydenotot mimmien vanhempiin eivät välttämättä johda mihinkään nekään – jos he ovat kotonaankin ylivertaisia määrääjiä ”mä vittu teen mitä mä haluan” -tyylillä. Sitä on ehkä myöhäistä ruveta rippikouluiässä oikomaan, jos prinsessa-syndrooma on saanut kehittyä & kukoistaa esteittä siihen asti. Tai sitten se on jokin vimmattu kapinallinen huomionhakuvaihe. Pari rohkeinta edellä, ja muutama arempi hihittelijä perässä. Porukalla uskalletaan huudella, yksistään näytetään pelästyneiltä hiiriltä.
Ilmeisesti olen aina heidän päivänsä pelastus ja piristys, JOS vedän super-raivarit, ja alan meuhkaamaan täysillä. Tänäänkin pääsi käymään niin, kun ilmaantuivat yllättäen vakikahvipaikkani viereiseen kauppakäytävään kikattamaan ja hillumaan. Sitten tulivat oikein sisään asti ”haastamaan”, kun havaitsivat minut. He ovat nyt mielestään vielä vahvoilla, koska en tiedä johtajakaksikon oikeita nimiä; enkä ole jaksanut aktiivisesti lähteä niitä selvittämään. Nimien selvittyä olisikin sitten vaan ihan pienen aktiivisen irtioton paikka hoitaa se yhteydenotto teinien kotiin, ja varmistaa onko nyrpeälle haistattelukäyttäytymiselle saatu pohjustus ja siunaus sieltä. Siitä voisi jatkaa kysymällä maittaako sellainen lisähuomio, että koulussakin tiedettäisiin ketkä ovat niin tavattoman rohkeasti uskaltaneet huudella yksityistalojen alueella ja vanhojen ihmisten nurkissa törkeyksiä toistuvasti. Ehkä siitä koituisi misuille vaan meriittiä ja arvonnousua.
Fiksuuteen en oikein voi vedota, koska sitä ei tuntuisi olevan. Sujuvasti irtoaa sievästä suusta ”Mikä vittu SUA traumatisoi” tai ”Voi vittu mummo kun oot angstinen” – mutta ei se yläpään käyttely taida vielä ihan vahvin alue olla. Ehkä nämä ovat vielä pari vuotta allekkin rippikouluiän. Siellä ei vielä toi porukan sosiaalinen paine lähde vetämään toiseen suuntaan, vaan huono käytös on avoimesti ihailtua ja lisää suosiota. ÄÄH. Ei tässä voi vaikuttaa kuin omaan käytökseen.