Ja peittelin sen pihalle lumihankeen.
Koira katseli touhujan vieressä.
Ajattelin lähteä sisälle kun havaitsin piskin kaivavan vimmatusti kätköäni esiin. Piti tehdä homma uusiksi ja lopputulos oli sama, koira kaivoi sen esiin lämpenemään.
Siinä vaiheessa komensin koiran sisälle ja peittelin saunaolueni eri paikkaan.
Hetkeä myöhemmin menin pihalle pilkkomaan takkapuita ja koira temmelsi vierellä, kunnes havahduin sen poissaoloon.
Ihmettelin missäs se turrikka oikein luuraa kunnes tajusin sen makailevan parinkymmenen metrin päässä ilkikurinen ilme naamallaan ja hampaissa oli tietysti minun olut.
Alkoi armoton takaa-ajo, koska vuoden ikäinen ParsonRusseli on tosi vikkelä koira.
Lopulta sain pureskellun tölkkini turren suusta ja totesin, että tölkissä olevat hampaan jäljet eivät olleet läpireikiä, joten olut meni parempiin suihin.