Lehtiä lukiessa, radiota kuunnellessa tai joskus telkkaria ohimennen nähneenä (omaa ei ole eikä tule), niin silmiin pistää sellainen asia, että onnellisuus elämässä on käsitteenä paisuteltu liian suuriin vaatimustasoihin. Minulle riittää terveys jolla pärjään päivittäisissä toiminnoissani, rakkaat lähi-ihmiset ja jonkinlainen kämppä jota kodiksi kutsua. En kaipaa luksus autoja, asuntoa, superkehoa, enkä tilille miljoonia. Ne on vain kulissia joiden keskellä ne tärkeimmät asiat voivat silti jäädä puuttumaan.
