23.5 alkoi epävarmuuden aika. Epävarmuuden, jolle en voi tehdä muuta kuin odottaa. Päässä on aivan järkyttävä kaaos ja mielialat heittelee jatkuvasti lähes euforisen hyvänolontunteen ja täydellisen epätoivon välillä lukemattomia kertoja päivässä. Ehkä jatkossa ymmärrän paremmin naisten mielialan vaihteluita.
Menetän yöuneni hyvin harvoin, ehkä kerran vuodessa, mutta tänään ei ole mitään toivoakaan nukahtaa.
Piina päättyy 29.6, jolloin elämä saa aivan uuden, toivottavasti paremman suunnan, tai toisena vaihtoehtona on upota entistä syvemmälle tähän nykyiseen sheisseen, jota elämän sijaan paremmin kuvaa sana olemassaolo. Jonkinlainen mielenrauha tulisi löytää pian, sillä tämänhetkistä kaaosta en kestä edes tuota kuukautta.