Pakkanen kiristyy ja jatkaa valkean kuolonsa kylvämistä.
En voi nähdä sitä muunlaisena, kaunis kimallus on yhtä kuin hyinen ote.
Lämmittää, pitäisi sitä ja tätä ja tehdä.
Blaah. Milloin elämästä tuli tällaista, pitää ja pakko.
Vitun tylsää.
Pitäisiköhän alkaa maustekauppiaaksi ja kasvattamaan viherkasveja, jotta elämässä olisi jotain jännittävää tiedossa?
Tai, alkaa hyppäämään Base hyppyjä.
”The dreams in which I´m dying are the best I´ve ever had”
Kun yksi seinä kaatuu päälle, sitä odottaa loppujenkin kaatuvan jotta pääsee vapauteen. Optimaalisen kyynikkomaisesti ja lopulta yltiöpositiiviseksi muuntautuva ajatus. Eteenpäin sano mummo lumessa.
Ehkä kertoo jotain mielenliikkeistä juuri nyt. Kuinka kauan ihminen kestää mökkihöperöitymistä ja ihmisten järjestelmällistä delegoimisdeletoimista elämästään? En tiedä, mutta en ole tilannut lisää ja kiitos, haluan lopettaa tilaukseni tähän. No more bullshit to me.