”Talouskasvua ei koskaan tule”, sanoi filosofi Tere Vadén eräässä tilaisuudessa. Ja hyvä niin.
Kohahdusko kuuluu vasemmalta oikealle? Ei tietenkään. Keskusta-vasemmistohan (muusta oikeistosta puhumattakaan) tykkää jatkuvaan kasvuun perustuvasta kapitalismista, koska vain kasvun aikaan voidaan parantaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tuloerot ovat kuitenkin lisääntyneet tasaisesti. Ympäristökriisit ja ilmastonmuutos todistavat, ettei kapitalismi tunnista kasvun rajoja. Vaihtoehtoja niin sanotulle vihreälle kapitalismille (tai jaar-jaar-jaar vihreä talous bullshitille) on olemassa.
[URL=http://fi.wikipedia.org/wiki/Degrowth]Degrowth[/URL] (hyvää suomennosta ei ole vielä keksitty) on 2006-henkisesti ”kuuminta hottia”. Se on keinovalikoima, jolla tuhokapitalismi selätetään. Suoremmin ilmaistuna se on suunniteltu ja hallitusti rakennettu lama, kokonaisvaltainen talouden kutistaminen ja kulutuksen lakkauttaminen. Vastareaktiona kysytään, että haluanko sitten mennä luolaan asumaan. No, en. Kyse on pröystäilevän ja varojensa yli elelevän länsimaailman talouden supistamisesta ja köyhän maailman talouden kasvattamisesta. Tavoitteena on löytää kaikkialla se piste, jossa luonnon kantokykyä ei ylitetä.
Degrowth-ajatteluun kuuluu olennaisena osana ihmisten hyvinvoinnin lisääminen. Hyvinvointia taas ei mitata bruttokansantuotteena, kuten yleensä tehdään, vaan muilla mittareilla (Human Development Index). Degrowth-ajattelu tähtää onnellisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen ei-kulutuksellisin keinoin: jakamalla työtä, kuluttamalla vähemmän, käyttämällä aikaa taiteeseen, musiikkiin, perheeseen, kulttuuriin ja yhteisöön. Tavoitteena on koko verotuksen progressiivisuus, perustulo, koroton ja velaton talous. Itselleni merkittävä pointti on vähentää työtä, koska se vähentää talouskasvua ja mitä vähemmän on talouskasvua, sitä vähemmän on kapitalismin ympäristölle aiheuttamaa tuhoa.
Fyysisiäkin esteitä jatkuvalle talouskasvulle on. Öljy loppuu. Ilman tätä määrää öljyä emme voi tehdä tätä määrää työtä: emme voi kuljettaa turhaa roinaa ees taas emmekä tuottaa sitä samaista roinaa. Öljyn loppumisesta voi lukea [URL=http://fi.wikipedia.org/wiki/Öljyhuippu]täältä[/URL].
Uskoisin, että ilmastonmuutoksen tajuamisen myötä kaikkialle on levinnyt viesti, että kulutusta on vähennettävä. Tämä ei vielä ole konkretisoitunut mitenkään, sillä tavaraa tuotetaan samaan tahtiin kuin aina ennenkin. Kulutuksen supistaminen on tyrkätty yksilöiden harteille. Samalla höpistään vihreästä taloudesta, innovaatio- ja immateriaalitaloudesta, jossa voitto otetaan aineettomista hyödykkeistä. Miten musiikki- tai muu kulttuurituotanto pystyy yksistään tuottamaan massiivisia määriä talouskasvua, kun nyt jo kaiken immateriaalisen saa aina jollain keinolla käsiinsä maksamatta siitä mitään?
Kirjoitan aiheesta lisää ensi viikolla.