Tänään 12.5. vietetään kansallisfilosofimme J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivää. Suomalaisuuden Liitolle tämä on samalla omakin vuosipäivämme, koska Liitto perustettiin vuonna 1906 juuri Snellmanin syntymän satavuotispäivänä.
Mutta mitä ihmettä suomalaisuuden päivänä oikeastaan juhlitaan? Onko juhlaan ylipäänsä kaikkien maamme ongelmien ja yhteiskuntamme puutteiden keskellä mitään syytä?
Suomalaisilla on tunnetusti taipumusta vähätellä niin itseään kuin kotimaataan, mutta näin suomalaisuuden päivänä on varmaankin sallittua miettiä myös asioita, joista voisimme olla ylpeitä.
Oikeastaan Suomi on melkoinen menestystarina, jos otamme tarkasteluumme vähänkin historiallista näkökulmaa. Suomi on Euroopan syrjäisimpiä kolkkia, jolla ei koskaan ole ollut ainutlaatuisia luonnonvaroja, ja jossa ilmasto on hyvin vaikea. Täällä ei vanhastaan ollut juuri vaurastumisen edellytyksiä, hädin tuskin selviytymisen. Suomessa oli vielä 1600-luvun lopussa koko Euroopan historian suurimmaksi väitetty nälänhätä, jossa kansasta menehtyi eri arvioiden mukaan viidennes tai jopa kolmannes.
Nälänhädistä olemme kohonneet maailman rikkaimpien maiden kärkeen. Vaurastumisemme on yksi ihmeistämme, jonka mahdollisti teknologinen kehitys, teollistuminen ja koulutustason nostaminen. Siis muiden elinkeinojen kasvaminen maatalouden rinnalle, jolla Suomessa ei voinut eurooppalaisessa mittakaavassa rikastua.
Tosin vaurastumisen todellinen käynnistyminen vaati muutakin: itsenäisyytemme. Ellei kansa ole itsenäinen, se ei saa pitää oman työnsä tuloksia.
Kaikkein suurin saavutuksemme kuitenkin taitaa olla, että meillä kaikista vastuksistamme huolimatta säilyi läpi aikojen ainutlaatuinen kulttuurimme, joka pitkään eli vain maalaiskansassa. Emme koskaan menettäneet myöskään erikoislaatuista kieltämme. Merkittävimmät taiteilijamme ja vaikkapa kuuluisat arkkitehtimme ovat pystyneet antamaan kulttuurimme pohjalta jotain jopa koko maailmalle.
Viime kädessä kaikkien saavutusten takana onkin tietysti omaleimaisuutemme, itse me suomalaiset ihmiset tapoinemme ja uskomuksinemme. Emme koskaan sulautuneet suurempiin kansoihin ja kadonneet historian lehdiltä, kuten niin monille pienille kansoille on käynyt. Ilman suomalaisia ihmisiä ei tietenkään olisi Suomea tai suomalaisuuttakaan, ei ennen eikä ole tulevaisuudessakaan.
Vaikka siis aina on paljon parannettavaa, olemme myös saavuttaneet hyvin paljon sellaista, josta voimme olla terveesti ylpeitä. Olemme pärjänneet omana itsenämme, suomalaisina. Siksi juhlimme tänään suomalaisuutta ja hyvästä syystä.