Elämä on kummallista. Miten voi samanaikaisesti olla sekä yksinäinen että ei. Itse asiassa elämäni on niin kiireistä, etten juuri ehdi pohtimaan olenko yksinäinen vai en. Välillä tuo tunne sitten valtaa mielen salakavalasti.
Toisaalta tosin asiaa varmasti helpottaisi, jos tietäisi mitä etsii.. Olen kulkenut koko elämäni eteenpäin ilman varsinaista päämäärää. Suurimmaksi osaksi olen kyllä tyytyväinen jättämääni polkuun. Tosin olen ehkä kävellyt onneni ohi useampaankin kertaan.
Mennyt on kuitenkin mennyttä. Virheistä pitää oppi, mutta niihin ei saa jäädä kiinni. Siispä jatkan etsimistä ja täytän elämäni kaikella muulla.