Muuttolaatikoitten keskellä,
väsynyt ja masentunut tyttö.
Tyhjentää laatikoita pikkuhiljaa,
sen verran kun voimia riittää.
Yrittää saada kaiken valmiiksi,
kodin näyttämään kodilta.
Keskellä kaaoksen on keinutuoli,
siihen tyttö välillä istuu heijaamaan itseään.
Antaa kyynelten valua.
Uus koti.
sen piti tuoda onnea ja toivoa.
Tekemistä riittäisi, sisustaminen on yleensä
niin mukavaa.
Masennus painaa lattiaa vasten,
Tyttö ei jaksaisi edes hengittää.
Tyttö on pyytänyt apua,
alkaa olla väsynyt odottamiseen.
Tää maailma tuntuu olevan täynnä
rikkinäisiä ihmisiä.
Tyttö istuu kirkon penkissä,
katsoo tyhjyyteen,
ei jaksa laittaa käsiä ristiin.
Miettii missä on Jumala.
Yöllä tyttö makaa sängyssä ja miettii ulospääsyä tästä kaikesta.
veri valuu kädestä, pintanaarmu vain.
Kissa nukkuu vieressä, Tytön on pakko pitää siitä huolta.
Tyttö kysyy Jumalalta: ”Miksi oot jättänyt mut yksin ilman apua.
joku yö mää vielä tapan itteni, ja Sää et taida hievahtaakkaan. ”
Tyttö herää aamulla
ja masennus tunkeutuu joka
soluun jota tytössä on.
Tyttö näkee pelkkää pimeyttä,
mutta aikoo taistella sitä vastaan,
taistella vielä ainakin huomiseen.