Uskomukseni itsetuntemuksen voimaan on vahva. Se voi mielestäni jopa toimia ennaltaehkäisevänä meidän ihmisten välisten pulmien syntyyn.
Tärkeä on oivallus omista kyvyistään, lahjoistaan ja hyveistään.
Noiden tunnistaminen itsessään voisin pitää esimerkkinä itsetuntemuksesta.
Painotan myös yksilöllisyyttä.
Yksilöllistä vapautta ajatella omaehtoisesti.
Jokainen on varmasti törmännyt vähemmistöryhmittymiin, mitkä asennoituvat ja omaavat erityylisen elämänarvojärjestelmän kuin enemmistöön kuuluvat.
Näkemykseni mukaan ihminen kuitenkin, pystyäkseen omaehtoiseen ajatteluun ja kyseenalaistamiseen, tarvitsee itsetuntemusta ohi tavanomaisen.
Hän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse syvätason itsetuntemusta.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että itsetuntemus, oli se minkä tasoista tahansa, perustuisi tosiasioihin ja että, omakuva olisi vääristelemätön ja arviot omista kyvyistään ja ominaisuuksistaan olisivat realistisia.
Omaehtoisenajatteluntukijana, harras toiveeni olisi jokaisen kohdalla, että pyrittäisiin pois meille valmiiksi pureksituista ajattelumalleista. Toivon, että enemmän uskallettaisiin ajattelemaan omin aivoin ja kyseenalaistaa massojen näkemyksiä.
Vaikka ajatusrakenteissaan tekisi oman henkilökohtaisen suunnanmuutoksen lähemmäksi omaa sisäistä itseään, ei se poissulje ’laumassa’ olemista – vaan pikemminkin vahvistaisi yksilönä olemista ryhmässä.
Pulmitta eivät muutokset synny, mutta mahdollisuudet ovat kaikilla.
Kyse onkin siitä – halutaanko edes hetkeksi irrottautua kollektiivisesta ’lauman’ turvallisuudesta ja kokeilla omia siipiään ilman, että pelättäisiin ryhmän mahdollista ’tuomiota’.