Jokainen on oletettavasti kokenut kateutta jossain elämänsä vaiheessa – joko ollen itse kohteena tai kokijana.
Jotkut ovat saattanut jäädä tunteeseen kiinni ohi oman kontrollin.
Tuon tunteen ollessa kuin loinen, joka kasvaa kuin itsestään.
Kateuden ottaessa vallan, se hallitsee sinua kuin tyranni ikään.
Se kieltää sinulta kyvyn nähdä ketään sinua kehittyneempänä tai etevämpänä.
Se vaatii sinua vähättelemään, pilkkaamaan ja puhumaan pahaa kadehtimastasi kohteesta.
Se saa sinut mitätöimään toisen hyviä puolia, mutta myös samalla ’syö’ sisältä käsin sinua, sillä se sokeuttaa sinut näkemään kauneutta ympärilläsi.
Olen päätynyt ehkä nurinkuriselta kuulostavaan päätelmään kateuden synnystä, sillä oletan sen voivan alkaa myös ihailusta.
Siten, että mielemme rekisteröi toisessa jotain sellaista mitä ihailemme – mutta jota myös kaipaamme ja janoamme itsellemme.
Kunnes jollain tietoisuuden tasolla tajuamme, ettemme saa haluamaamme, silloin voi tulla kohdattavaksi kyvyttömyytemme olla hyväksymättä sitä toiselle. Tällöin saattavat olla ainekset kateellisuuteen valmiit.
Pyrimme kaikin olemassa olevin keinoin selviytymään kateuden aiheuttamasta ahdistuksesta ja hetkellisestä tasapainottomuuden tilasta – ei aina niin rakentavin keinoin.
Toiset koettavat tukahduttaa epämiellyttävän kateuden tunteensa, jolloin se hakee muita väyliä purkautuakseen.
Jotkut jäävät pitkäaikaisesti kateellisuuden tunteen orjuuttamaksi ilman, että heillä olisi siihen mitään kosketuspintaa.
Osa oivaltaa kateuden kohteeseen samaistumisen mahdollisuuden, mikä on mielestäni se positiivisin ja eteenpäin vievin keino selviytyä mahdollisesta sisäisestä taistelusta.
Mikä tekee kateudesta niin vaikea tunteen?
Ehkä se, että lähdemme itseämme vertailemaan muihin – mikä saattaa tuoda tulleessaan tietoisuuteemme omat ei-toivotut piirteemme.
On vähintäänkin sietämätön tunne joutua täysin valmistamattomana katsomaan alastonta itseään.
Joillekin itsensä näkeminen on niin karmaiseva kokemus, että heidän on harhautettava mielensä ja hyökättävä sitä kohden, joka on välillisesti tilanteen aiheuttaja: kateuden kohde!
Yksi keino välttyä kateuden tunteelta voisi olla se, että keskittyisimme
arvostamaan sitä, mitä meillä itsellämme on ja mitä olemme saavuttaneet – oli se sitten miten vähäistä tahansa ulkopuolisten mielestä?!
Sillä suurin vaikutushan meidän elämämme eteenpäin menemiseen on meidän omalla asenteella itseemme ja omaan elämäämme.
Olettaisin, kun ihminen aidosti arvostaa itseään – ei muiden arvostelut ole enää niin haudanvakavasti otettavia.
Siispä miksi emme ihailisi toisten saavutuksia ja arvostaisi omia – ilman vertailuja!