kuljen Santiksen rantaan,
aamut painavat ja kyllä niitä riittää,
kevät- pystynkö mitään enää antaa,
konkurssin koin, ei PV:n rahat riitä,
kevät- kuljen Saharan santaa,
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa
kevät- pystynkö mitään antaa
Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö panin peliin koko elämän
On siis kevät,
uskoin vakavaa valaan,
no pojat on poikii ne ei palaa,
kevät- kaiketi pää vielä kestää
aamut jo luin, ei reservii voi estää
kevät- sinua tornaria pelkään,
minä olin hölmö otin turpiin ja selkään
kevät- tosiaan uusintaa pelkään
Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö panin peliin koko elämän
On siis kevät,
kuljen Hevossalmen siltaa,
aamut ei lopu, kyllä niitä vielä riittää
kevät- pystynkö mitään enää antaa
konkurssin koin, ei PV:n rahat riitä
kevät- kuljen Hevossalmen siltaa
sydän ei tunne, mutta jalat vielä kantaa
kevät- tosiaan maanantaiyötä mä pelkään
Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hölmö panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hölmö panin peliin koko elämän
Näissä tunnelmissa koitti tämän perjantain lomille lähtö. Kappaleen alkuperäisversiota kuunnellessa mieleeni nousi huvittavia yhteneväisyyksiä kappaleen sanojen ja varusmiespalvelukseni kanssa. Asiasta huvittuneena ja sitä enemmän tutkittua huomasin miten helposti kappaleeseen saisi väriä asepalveluksen hengessä. Kieli poskelle ja menoksi vaan-asenteella kappaleesta tuli mielestäni käypä TJ-biisi kaikille talven rukit ja kevään sunit kokeville vm-johtajille. Aamuja vaan, rallallaa…