elin…psyykkaan kuitenkin huomiseen ja venytän itseni joka paikkaan.
Venyin jopa ahtaaseen kylmään varastoon, jossa haisi jollekin sanoinkuvaamattoman kamalalle. Ja aikaisemmin en ole työpäivän jälkeen ollut edes yhtä likainen..Silti tuntuu että joku asia jäi tekemäti.
Päivä meni upeasti ohi parin tunnin vahinkopäikkärien merkeissä, mutta uni tuli ja saakin tulla! Ehdin sentään kirpputorin koluta ja tein löytöjä.
Ja kappas keppanaa keitäs siellä pihalla tipsuttele.. Untuvikot on perhanan uteliaita jo pienenä´ja suloisiakin osaavat olla. Sitten kun kasvetaan aikuisiksi niin tullaan ahneiksi ja viedään kaikki vaikka varastamalla. Ärsyttäviä otuksia noi lokit. Niin se kuitenkin menee meidän ihmistenkin kohdalla. On se luonto ihmeellinen…
Kamala levottomuuden ja vitutuksen sekainen olotila. Voihan ELIN( yritän välttää sen ”ketun” viljelemistä vaikken siinä koskaan onnistukaan). Kai se on piilovitutusta siitä, etten pääse riehumaan ja rällästämään ihmismassaan, joka tuhoaa Ruissalon maastoa minkä kerkiää.. Tai jotainn..
