Saikku on välillä ihan jees, eipä haittaa yhtään vaan lötkötellä ja laiskotella. Aivot saavat mukavasti hengittää ja kroppa levätä, keskittymisellekin annetaan mukavasti tilaa.
Tulee vaan mieleen, kuinka meidän pitää kokoajan olla menossa, tekemässä ja suunnittelemassa. Se on oikeastaan kuluttavampaa mitä sitä itse välillä tiedostaa, vaikka olisimmekin erittäin itsetietoisia.
Kuolinvuoteella pessimisti ajattelee mitä kaikkea hän ei ehtinyt saada tai kokenut, optimisti taasen mitä kaikkea hän on saanut ja kokenut.
Eip mulla muuta. 🙂