Miks joillekkin on vaan niin sietämätöntä puhua ja käsitellä ”negatiivisia” asioita? Ei niissä pidä velloa, ei todellakaan. Tarkoitankin kykyä objektiivisuuteen, otetaan asia kauniiseen käteen ja tarkastellaan sitä. Käännellään ja väännellään, tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan.
Itse olen oppinut katselemaan asioita erittäinkin objektiivisesti. Mutta onnistun paikoitellen aiheuttamaan sillä hämmennystä, varsinkin jos asia koskee myös keskustelun toista osapuolta. Aiheuttaa turhaa selittelemistä kun yrittää toiselle ilmaista että vain puhuu ja pohtii jotain asiaa, ilman että synkistelee.
Tottakai välillä sitä eläytyy tunteisiin, niin hyviin kuin huonoihin, mutta se kuuluukin elämään. Eriasia sitten onkin haluaako elää niiden talutusnuorassa, varsinkaan niiden huonojen. Mä en ainakaan, haluan vaan käsitellä ne alta pois. Mutta tuntuu että jotkut ei vaan sitä ymmärrä, ei muka sais puhua.
No, lakaiskoon he sitten asiat maton alle. Itse en sorru samaan, sillä se mattojen tamppauspäiväkin koittaa joskus..
Olkaa rehellisiä itsellenne ja toisille.