Revin itseni, mutten mene rikki.
Liukastun, mutten kaadu.
Vapisin, mutten pelännyt.
Kuolen, mutten menetä henkeäni.
Suojaukset ovat pitäneet hyvin, varsinkin ne joita ei itse ole tiedostanut. Monissa liemissä vieraillut peruna, asteen verran turhan kova.
Panssari on vaan nyt murrettu.
Sen tein kyllä itse, sisältä päin. Oli nimittäin aika.;)
Sisään livahti pieni olento, pienellä ohjauksella tosin, ja panssari muurautui välittömästi umpeen.
Entistä vahvemmaksi.
Tulevaisuus. Ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan, enkä sitä etukäteen haluaisikaan tietää. Se kuuluu vaan elää, sellaisenaan kuin on tullakseen.
En pelkää mitään, en edes sitä että se pieni olento räjäyttäisi kuoreni sisältäpäin ja lähtisi pois jättäen vain panssarinrippeet taaksensa. En, koska tiedän että saan paikattua sen takaisin läjään. 🙂