Välillä sitä menettää kyvyn kommunikoida puhutuilla sanoilla. Se ahdistaa, se vituttaa, se häiritsee. Päässä vallitsee samaan aikaan tunteiden myrsky. Tuntuu kuin hukkuisi omiin ajatuksiin.
Onneks mulla on musiikki. Se ei kato kieroo, se ei hauku. Se kuuntelee. Joskus se jopa puhuu puolestani. Harmi kun muut eivät sitä ymmärrä. Katsovat kieroon. Katsokoon saatana.
”Yskin verta puren huulta
Väität ettei mitään uutta
Tällä kertaa tunnen kyllä
Jotain leijuu pääni yllä
Mahdollisuus vaihtaa suuntaa
Lopultakin kaikki muuttaa
Paremmaksi ehommaksi
Kaksin käsin tartun siihen”
Mokoma -Entistä ehompi