Sinisiä rappuja ja punaisia hintalappuja

Tässä sitä ikkunalla tupakkia poltellessa taas pääsee todistelemaan diilaamista (ties kuinka monennetta kertaa). Ihan kätevä paikka toi siihen on, poissa uteliailta katseilta, nii ja ei noi spurgutkaa hirveästi siihen kommentoi. Sentäs viime viikonlopun jäljiltä oli ovet ja kattopaneelit sentäs ehjät, lol.

Mut sitä on vaa kasvanu tänne itään. Jotenkin siihen on tottunu ja turtunu, vaikka yhtälailla sitä muuallaki tapahtuu. Verrattuna isohkoon osaan entisistä luokkakavereista, sitä on itse jokseenkin onnistunu luovimaan tässä elämässä.

Siltikään täältä ei jostain syystä halua muuttaa pois.

Veri vetää itään.