Aika kultaa muistot. Katselin taivaalla pörrääviä lintuja, ja mieleeni muistui Pedro. Pedro oli hiukan onneton lokinpoikanen, joka ei ehtinyt oppia lentämistä kunnolla, vaan mätkähti edellisen asuntoni pihalle. Sen huomasin vasta, kun olin mennyt tutkimaan outoa rääkymisen ääntä pihaltani.
Sieltä löysin tuon pienen raukan. Hädissään ja peloissaan, se yritti lähteä lentoon, mutta siivet eivät vaan kantaneet. Äänistä päätellen huomasin sen emon pörräävän lähistöllä, jolloin Pedro vastasi useasti kutsuun (emo yritti ilmeisesti ”ohjeistaa” sitä ilmateitse).
Aikaa alkoi kuitenkin kulua, ja aloin huolestua sen kunnosta. Menin antamaan sille ruokaa ja nestettä (en olutta vaan vettä), ja tein sille pienen ”ammeen”. Linnuthan tykkäävät tunnetusti räpiköidä. Siinä vaiheessa ei vittuakaan kiinnostanut mitä muut sanovat tai ajattelevat, sai niitä ruokkia tai ei.
Silloin ristin sen Pedroksi, ja mulla oli uusi kaveri viikonlopuksi. Se oli nyt minun suojeluksessani.
Iltaisin lähistöllä nimittäin liikkui jonkin verran kettuja ja muita elukoita, puhumattakaan kissani verenhimoisesta katseesta ikkunan läpi. Nukuinkin sen viikonlopun sohvalla, jotta kuulisin paremmin jos sillä olisi hätä. Se myös tottui minuun aika nopeasti. Usein kun kävin pihalla tupakilla, huomasin rupattelevani sille samalla kaikennäköistä shittiä. Eikä se lähtenyt karkuun, vältin kyllä koskettamasta sitä.
Ajan myötä Pedro esitteli minulle lentotaitojaan, sentti kerrallaan korkeammalle ja korkeammalle. Tosin se kulutti sen voimia aika paljon, kun ei tekniikka ollut ihan kohdallaan. Esitteli se myös läpsyttelyäkin (ilmiselvä kalalokki), hyppäsi ”ammeeseen” ja alkoi läpsytellä miniräpylöitään sellaisella tahdilla, että moni metallirumpalikin olisi kateellinen! Hemmetin hyvät naurut sain siitä.:)
Pikkuhiljaa aloin jo odottamaan että se oppisi kunnolla lentämään ja liihottaisi tiehensä. Pieni kasvaisi isoksi. Meninkin sitten yhdessä vaiheessa päikkäreille, ja herättyäni se oli kadonnut.
Pedro oli poissa. Ystäväni oli lähtenyt lopullisesti.
8.7.2010 ajassa 8.30-12.00 Pedro oli saavuttanut lentokyvyn. Kiitokseksi suojelusta ja ylläpidosta, se oli paskonut koko pihan täyteen. Tuoleja ja pöytää unohtamatta.
Ei se kuitenkaan yhtään haitannut.
Elääköhän Pedro vielä, ja kenenköhän varomattoman epäonnisen ranskiksia se vaaniikaan?
Happy hunting my friend!=)
http://www.youtube.com/watch?v=J0U1M6SQuEc (Pedro’s song)