Tulin jostain syystä ajatelleeksi edesmennyttä vaariani, joka sodassa taisteli nuorempana kuin minä olen nyt. Muistan hyvin hänen sanansa: ”Anna sen paskan tulla niskaan, maailmassa ei ole mitään loputonta. Älä taivu poikaseni.”
Enkä ole tähänkään päivään taipunut. Tuli vaan kyynel poskelle kun muistelin vanhoja aikoja.. Enkä ikinä päässy sanomaan hänelle kuinka kiitollinen olen, siitä että saan olla edes olemassa.
Rest in peace.