Pystyn vihdoinkin kävelemään ilman kipua. Se tekee oloni tällä hetkellä vahvaksi ja onnelliseksi. Tiedän että se ei taaskaan kauan kestä, kun kipu palaa muistuttamaan olemassaoloaan. Silti olen oikeutettu nauttimaan siitä pienestä hetkestä joka minulle on suotu. Olen oppinut arvostamaan pieniä asioita ympärilläni, asioita jotka saattavat olla muille itsestäänselvyyksiä. Asioita, joita he eivät edes ajattelekkaan. Olen nähnyt ja kokenut mihin se saattaa pahimmillaan johtaa, kun ihmiseltä riistetään niin fyysinen kuin henkinen terveys. Se tekee olon avuttomaksi ja heikoksi. Vihdoin olen saanut ikuisessa taistelussa niskalenkin, ja pystyn hallitsemaan tunteitani.
On ollut hetkiä elämässäni jolloin en kyennyt. Vaikkakin historiaa ei pidä unohtaa, ei pidä myöskään antaa sen ohjata elämääsi ja valintojasi. Ihminen pystyy voittamaan itsensä. Kukaan ei sano sen olevan helppoa, en minäkään. Se on kuitenkin mahdollista. Itse pystyin siihen, pahimman kautta tosin.
Mutta en halua sääliä tai kehuja. Ne eivät vaikuta minuun. Ainoastaan haluaisin tämän tunteen jatkuvan pidempään. Sen eteen joudun jatkossakin voittamaan itseni.
Joka vitun päivä.
Mutta olen onnellinen.
Hyvää viikonloppua kaikille.%)