Elämää masennuksessa ja paniikkihäiriössä.
Näitä ketjuja, tarinoita ja juttuja on jo miljoona pitkin bittiavaruutta joten tuskinpa tämä kenenkään älykkyyttä lisää mitenkään muuten kuin kuin tutusmalla pieniin tiedon palasiin minusta ja ehkä lukemalla myös päivistäni.
Ihmismieli, tuo korpimaista vihoviimeinen on pahimmillaan aina iltaisin ja kun yö kääntyy ylleen niin helvetti iskee sieluun ja sydämeen.
Odotettavissa kuumia aaltoja, hikoilua, formulakisat mitkä loppujen lopuksi kuristavat sut lakanalla. Eli vois jopa todeta nukkumaanmenon pelottavan. Elämää paniikkihäiriön ja masennuksen kanssa. Taas tuntuu siltä että jos kallistaa pään tyynyyn niin se ajatusten juoksu alkaa ja se aiheuttaa ahdistusta. Vaikka vain kelailisi yhden päivän tapahtumia niin lumipalloefektin vuoksi ne vaan suurenee ja suurenee ja jutut kasvaa, kohta seikkaillaankin asioissa mitkä ajoivat tähän tilaan mitä ne jotka eivät ole kokeneet niin mielellään vähättelevät. Tuossa vaiheessa minä juoksen kaapille ottamaan yhden Propralin joka rauhoittaa sykettä ja itkien odotan että se vaikuttaisi. Istun yleensä täristen keittiön lattialla rauhoittelemassa itseä tai jos oikein hyvä tuuri käy olen saanut laitettua jotain rauhallista musiikki minkä olen omalla kohdallani huomannut auttavan toimintaterapian rentoutuksen kautta.
Oma suosikkini tällä hetkellä on Oliver Shantin Tai Chi.
Lopulta kun tuo kohtaus on ohi alkaa helvetti part two missä vaiheessa minut sitten bongaakin virkeääkin virkeämpänä vaikkapa koirani kanssa ulkoa. Tuotaa virkeyttä sitten jatkuukin siihen kello 4-6 aamulla asti jolloin aloitetaan uusi kierros varsinkin jos on herättävä aikaisin ja taas kaivetaan nappia naamariin jotta edes voisi nukkua hetken. Ahdistaa edes yrittää nukkua kun tietää että joutuu heräämään kohta ja jos valvoo niin nukkuu sitten iltapäivän ja illan ja rytmit on taas ketuillaan. Kauppareissut sun muut voi unohtaa joka tapauksessa ja puhelin käy kuumana koko päivän sitten että voisiko joku tuoda tarpeita, joka sitten aiheuttaa sen, ainakin mun kohdalla että luulen olevana taakka ja en viitsi vaivata ihmisiä.
Tämä ei ole helppoa ei ja luulen että jokainen joka on samassa tilanteessa uskaltaa sanoa toivovansa vain että olisi terve.
Kiitos lukemisesta.