Ei mitään turhaa vittuuntumista ton viiden kuukauden tauon takia, ei kukaan tätä varmaankaan päivittäin ilmestyvänä kirkastajana odottanutkaan. Perkele. Kirjoitin juuri kahdeksan sivua jaarittelua tasa-arvosta yms. keveästä pikkukivasta, joten tehdään tästä melko lyhyt. Ranne on kipeä ja sitä voisi säästää vielä pari tuntia.
No mutta hei, mitäs tässä on tapahtunut… tyhjää… lisää tyhjää… värjäsin tukan… nappasin useammasta kurssista kympin… tein itsestäni idiootin taas monen muun ihmisen silmissä arvioituani viinatoleranssini hieman yläkanttiin. Eikä sekään ollut eka tai toka kerta.
Elän jonkinlaista tylsistymisen aiheuttamaa kiima-aikaa, vaikkei sinänsä pitäisi. Toisaalta on mukavaa tuntea vetoa jatkuvasti uusiin ihmisiin, pitää jotain aivotoimintaa päällä.
Masennun liikaa, kun yritän miettiä jotain saatanan mielenkiintoista ja sähäkkää tähän. Et se on moi.