Mä täytän kohta 30-vuotta.
Päivisin käyn töissä ja opiskelen. Mulla ei oo mitään paheita, en polta, juo tai käytä mitään. Vapaa-ajalla urheilen ja tapaan kavereita, elän siis aika tavallista elämää. Multa puuttuu kuitenkin jotain. Se, kenen luo tulen kotiin iltaisin. Se, kenen kanssa jakaa arki ja juhla, multa puuttuu elokuvia suurempi rakkaus.
Ei, mä en katso iltaisin vanhoja elokuvia, en edes omista televisiota. En kärsi unettomuudesta enkä ole kirjakaupassa töissä, kahviakin juon vaan pari kuppia päivässä. Rakkaudesta kyllä haaveilen, se yhdistää mua ja kymmenen vuotta sitten tehdyn elokuvan Iiristä. Haaveilua pidemmällekin olen päässyt, olen etsinyt sitä toista puoliskoa.
Edellisen pitkän suhteen jäljiltä piti tietenkin käydä katsomassa mitä pääkaupungin yöelämästä löytyy. Olen kokeillut myös näitä netin seuranhakupalstoja. Nämähän perustuu aika pitkälti siihen, että voi rauhassa selailla ihmisten kuvia ja etsiä sieltä kiinnostavimpia (Lue=ne parhaimman näköiset) ja sitten ottaa kiinnostuksen kohteeseensa yhteyttä ja ehkä tavata jos toinen ei vaikuta moottorisahamurhaajalta. Baarissahan sellainen tarkempi tiirailu ja kommentointi tyyliin joo toi ihan kiva, ..hhmm..panisin, no tsiisus!, ei oikein kävis päinsä. Siis päin naamaa. Vähän julkeeta, eikö? Ei oikein sovi sellainen, eli mielummin täällä netin syövereissä kattelee niitä sopivia ehdokkaita. Se on oikein perisuomalaista, peräkammarista käsin toimiminen. Voi lähetellä sopivia ja vähän epäsovinnaisempiakin ehdotuksia ihmisille. Ja jos saattuu ettei se kiinnostus ei olisikaan molemmin puolista niin ei tapahdu sitten mitään kasvojenmenetyksiä.
Niin, mä oon käynyt treffeillä paljon. Melko paljon vuosien mittaan. Olen tapaillutkin ihmisiä, toinen toistaan ihmeellisempiä ja mielenkiintoisempia ihmiskohtaloita. Mutta sellaista oksat puusta katkovaa, pilvet taivaalta poistavaa fiilistä ei ole vielä tullut vastaan. Ainakaan sellaista, mikä olisi kestänyt muutamaa kuukautta pidempään. Mutta onhan mulla tässä vielä aikaa, mulla ei vielä sisäinen kello tikitä tai läheiset tyrkytä niitä suvun naimattomia mammanpoikia poikaystäviksi eli ehkä mulla on toivoa. Let’s find it out!
Iiris: ”mä haluaisin löytää jonku joka olis just sellainen ku mä haluun.”
Anna: ”no kuule yleensä lätkän mm-finaalissa ei oo vastassa Norja vaan Tsekki. Tervetuloa todellisuuteen!”