Paitsi että tämä mies ei näyttänyt vankikarkurilta. Eikä ollut muutenkaan lähellekkään sitä. Sellaista maailmanvalloittajan meininkiä hänessä kuitenkin oli. Komea ja kohtelias tulee näin nopeasti mieleen.
Mut ei me enää tavata. Vähän niinku Sinkkuelämää-sarjassa oli joku mies joka oli hyvä lipsuttamaan pimperoo niin ne tytöt sanoi, ettei sellaista kahlita, se laitetaan kiertoon. Tosin piparin popsinnasta ei tässä kohtaa ollut kyse. Sori, kaikille jotka odotti eroottista novellia. Miehellä oli vaan paljon rakkautta ja sellaista rauhallisuutta jaettavana. Vaikka pakko mainita, että kyllä sitä seksiäkin oli. Ja melko mahtavaakin.
Elämässä toisinaan tapaa ihmisiä, jotka muuttavat meissä jotain. Tai he eivät muuta meitä. He saavat meissä halun muuttua. He pistävät meidät miettimään elämämme epäkohtia, se vastaa melkein sitä että he työntäisivät peilin naamamme eteen ja huutaisivat: kato ny ittees! Nyt mä tajusin, että haluan oikeasti päästää jonkun mun elämään. Musta tuntui, että sellainen kivireppu olisi poistettu mun selästä. Tiesin melko pian tämän jälkeen, ettei me komeen ja kohteliaan kanssa pitkälle päästäisi. Näillä kohtaamisilla oli vaan tää tarkoitus. Ei hän tiennyt mitä hän minussa herätti, enkä minä tiedä mitä minä hänessä herätin. Jos asiasta olisi käyty edes kuvitteellinen keskustelu, en usko että kumpikaan olisi kertonut totuutta. Luulen, että melko harva meistä arjen todellisuudessa kertoo muille mitä he meissä saavat aikaan. Sellainen rehellisyys on vaikeaa eikä meillä ole edes velvollisuutta kenellekään sisintämme paljastaa.
Komee ja kohtelias sitten vaan katos mun elämästä. Molemmat tiesim ettei kannata pitää yhteyttä. On parasta lopettaa silloin kun maha on täysi tai mieluusti jo vähän ennen. Silloin kun on jo paha olo ja jatkaa lusikoimista, se yleensä tietää sitä että sitä pöperöä ei enää tartte toiste maistaa. Tää loppui just sopivalla hetkellä ja hyvä niin. Mä muutuin ja tapasin sitten aika pian jo toisen.