Ihminen on usein rakastuessaan täysin sokea. Käyttäytyy kuin heikkopää eikä näe mitään vikaa missään, pitää toista täydellisenä,joita todellisuudessa emme ole. Sokea puupää ei huomaa mitään vaan elää mielikuvitusmaailmassaan, piirrellen jo ajatuksissaan läpi kestävän elämän sen toisen kanssa. Joskus tosin onni on myötä ja se rakkauden kohde näkee sekä ajattelee asioista samoin, silloin toki voi yhteinen tulevaisuus kestääkin läpi elämän. On myös niitä jotka käyttävät hyväkseen sitä rakastunutta sokeaa pöllöpäätä, tehden kaikkea ilkeää ja toista sattuttavia asioita, olematta reilu.
Suhde taas joka etenee hitaammin, jossa ei ole sitä järisyttävää tunnetta heti alussa vaan ajan kanssa tunne vahvistuu ja mikä parasta, näkee toisessa myös heikkoudet mutta ei anna sen häiritä mitenkään, mikä tekee suhteesta todellisen ja jopa oikeasti sen aidon,voi kestää läpi elämän.
Tosin on ihmisiä jotka eivät hyväksy hitaasti etenemistä, tahtovat kokea sen järisyttävän tunteen heti alussa ja jos sellaista tunnetta ei ole, ei suhde voi edetä mihinkään eikä tulevaisuuden näkymiä ole. Tahto kokea sokeamainen olotila joka on lähes joka kerta rikkonut ihmisen palasiksi, pieniksi murusiksi. Mikä saa ihmisen toimimaan silloinkin niin? Onko se rakkautta itse siihen tunteeseen jonka on luonut omassa päässään, piirtänyt elämänsä kulun jo ennen kuin on niitä edes elänytkään?
Minä elin joskus kuin sokea pöllöpää. Mitä aikuisemmaksi tulin huomasin, että hitaasti eteneminen ja tunteiden syveneminen sitä mukaan kun toisen tuntee on parasta mitä tiedän. Tosin olen silloinkin joutunut pettymään, mutta silloin en ole ollut aivan sokeapöllöpää. Olen nähnyt ns. varoitusmerkit jo kaukaa ja osannut varautua niihin.
Sellaisen suhteen jälkeen jossa tunteet ovat syventyneet ajan kanssa ja jossa toinen on ollut myös ystävä on helpompaa muuttaa suhde pelkäksi ystävyydeksi. Siinä tavallaan ei mikään ole muuttunut… ainoastaan se että kaikki on muuttunut oikeasti vieläkin paremmaksi ja vahvemmaksi. Luottamus toiseen vahvistuu entisestään ja oleminen on entistä rennompaa. Et petä toista vaikka tapailisit kymmeniä eri tyyppejä. Ja itseasiassa se oikea ja aito ystävyys joksi on muuttunut on myös rakkautta tai niin minä sen tunnen. Rakastan ystäviäni yli kaiken ja olen valmis heitä auttamaan vaikka välistä he osaavatki olla ärsyttäviä paskapäitä. Ystävyys yleensä myös kestää läpi elämän…edellyttäen tienkin että sitä vaalitaan eikä jätetä nurrkkaan makaamaan/pölyytymään.
Nämä ajatukset alkoi lentämään jo päiviä sitten, kun vietin pari päivää ihmisen kanssa jonka kanssa minulla on ollut suhde. Olemme pystyneet kääntämään asian paremmin päin. Meillä oli oikeasti kivaa ja niistä päivistä jäi itselleni erittäin hyvät fiilikset… kaikkien nimittelyidenkin jälkeen ;D