Ällöttävä rakkaus

Kuulemma ei voi uros lukee sellast kirjaa minkä nimi on Kaikki mitä rakastin. Jo nime takii sellane romsku on vittu iha lässympeetä. OK. Ku kattoo mitä kirjoi isämpäivä alla kaupattii ni ne on joko jotai sotaa tai akenttijuttui – tai sit tiatokirjoi, mut se on eri katekoria kokonaa.

Enikeis, mä sit luin ton mainitu Siri Hustvedti romsku ja miätin et mikä täs ois se ku tökkis urospualist lukijaa. OK, siin ei kauheesti räiskitty vaiks ruumiita tuliki: aika iso osa siit toiminnast ei ollu äksöniä muual ku korvie välis. Sekö se olis? Olisko minämuatone kerronta raskauttavaa (kertoja-päähenkilö oli kuiteski miäs)?

Oli siin joo rakkauttaki – rakkautta taiteesee, ystävie välist rakkautta, miähe ja naise rakkautta, vanhemma ja lapse rakkautta – mut ei silläkää mummiälestä varsinasesti mässytetty tai pehmistelty, ja oikeestaa toi käännösnimiki on jo valinta tulkinnaks. Orikinaali on What I Loved ja sehä vois jo olla kysymyski et niiku mitä helvettii oikeesti tuli rakastettuu. Mut onks nii et ainoo rakkaus mitä uroskirjas max saa olla on isämmaarrakkaus?

Mä en tiä. Sen mä tiän et vittu mä en ottais mun taloutee urost mikä lukis pelkkii akenttiromskuja. Enkä varsinkaa urosta mikä vaa kattois siit kirjast tehdy leffa! Niimpä mä sit oonki vanhapiika ja kaikille on parempi nii. :P

Yhtä pimeetä ku et arvioi kirjaa siit tehdy leffa perusteella on et arvioi kirjaa pelkä nime tai takakansiteksti perusteel.