Oli taas yks oikee huippuhetki ajokoira uralla: ku tultii hautajasist ni olin nii puhki et en meinannu päästä autost pois. Koitin pinnii enkä jaksanu ja olin iha et alanko ikkee taas – mut sit hokasin sentää avaa sen turvavyä ni se helpottiki sitä ulos nousemist. Asiat on joskus aika piänest kii. Mut en menis väittää et olisin ollu erityse liikenneturvalline kuski siin paskasatees. Emo ei piitannu.
Hautajasis on aina kylmä oli ne mil säällä vaa ja mitä sit onki päällä. Onneks meil on toi sauna mis saa ittesä joteki lämpeemää. Mä en tajuu millä jokkut italialaset tai saksalaset lämpee mut onneks ei mun tarvikaa tajuu – ehkä ne vetää pari pulloo punkkuu tj.
Mä miätin tos et vittu nyt oisin kyl volissu tänä syksynä tän vuade kiintiö ja pari seuraavanki vuade. Mut ehkä pitäs vaa ajatella et mä pääsen kuiteski vähällä: mun ei tarvi ikinä hautaa mun rakasta, eikä mun tarvi kantaa suruu siit et joku itkis helvetisti mun takii. Mä enno kellee kovi tärkee tai rakas, ja tavallaa se on tosi lohdulline ajatus.