JESS! JESS! JESSS!

JESS! JESS! JESSS!

Mä oon varmaa onnempiikle sikäli et ilmesesti kaikki mun mahdolline lykky osuu tälle lomaviikolle. Porokoira ilmeni isäntinee just ku sain edellise postaukse tehtyy ja vittu ne vei meiät kelkol kairaa eiku siis kattelee paikallisii nähtämyyksii ja kyl sit kaikkee nähtiiki. Nyt oon sit ajanu moottorikelkal eka kertaa ikinä – ja eka kerta se oli kyydiski itse asias. Mä enno ikinä tuntenu mitää vähästäkää hinkuu siihe asiaa enkä mä oo mopoistakaa ollu ikinä kiinnostunu ni se oli mulle oikeesti ekstriimii ja elämyksellist. Mut joku vois kertoo miks tarttee sen kypärä littaa joka helveti karva päästä! Vittu se ei niiku oikeesti oo yhtää mua.

Pääsin siis käpältelee porista iha luvan kans ja toisimpäi… Se on kyl oikeesti just nii söpö ku mä eile ajattelinki. Aika huvittava episodi saatii ajalliseks ku sen käpälä reissujjälest ryypillä juuttu mun ekstriimluaka sporttinisäliivie kuminauhohi ja sitä piti kiskoo siält irti (vittu tää naurattaa mua viäki). Tarttee virittää keveempi versio illaks ku mennää näitte uroste kans jatkaa. ;D

Joka pikku lihas mun kropas huutaa hoosiannaa näitte koettelemuste jälkee.

:)
:)
:)
:)
:)
:)
:)
:)
:)
:)
:)
:)

Kirjoitettaessa soi Marianne Faithfull: Gliding accross thin ice