Musiiki vaikutus kuallesuutee piikleillä

Ois pitäny ymmärtää paremmi ku olin jo iltapäiväl masikses mut vittu ku joteki epähuamios panin Sorsakoskee soittimee. Maailma ilman rakkautta, Surujen kitara, Yksi ainoa ikkuna, Yön väistyessä, Salattu suru, Sydänsuruja, Olen yksin… Hetkempääst alon volisee ku parempiki suihkukaivo ku ei, ei missää hän tunne samaa ikävää ku helvetti mä oon se ainoo jollon paskat fiilikset (vaiks jos olis yhtää reiluutta maailmas ni sillois ees välillä ees pualiks nii paskat fiilikset ku mulla, mut vittu sehä nauttii elämästää kybällä niiku tiädetää). Olinki jo iha liki et meen parvekkeelt alas tai vedän ranteet auki ku oivalsin lopuks vaihtaa musiikkii. Joo kaua meni, mut niikus sanon ni masennusta on. Vaihdon sijaa Garbarekii (Visible Worlds) ja iha muutamas hetkes alko tuntuu ees joteki mahdolliselle pysyy henkis loppuilta.

Sorppa vaa Topi mut tää suhde on nyt kaikki. Mä en soita sua enää ikinä. Se levy on roskikses. Kivammat sulle.

Mä oon aika pettyny et must tuntuu edelleeki näi itsemurhaselle. Sitä luulis et jokkut asiat päivittys ja vanhenis ja lakkais merkkaast, mut ilmesesti on nii et oikeesti tärkeet asiat elämäs säilyy. Se uros oli mulle tärkee, mä olin sitoutunu siihe 200 %, vittu mä olin menos sen kans naikkuu. Mä en ilmesesti ikinä pysty lakkaa vihaast sitä täst mitä se on tehny mulle.

Kirjoitettaessa soi Jan Garbarek: Visible Worlds – Giulietta