– Huano ilta vai? Mitä solit tekees?
– Pakkasin pois noi urokselt saadut lahjat ku en kestäny enää kattoo.
– Ok, mä arvasin et sä tuut toho viä. Ne on tos laatikos kaikki vai?
– Joo. Pitää vähä fyllaa ni mä lähetän ne sille sit takas.
– Ha? Lähetät takas jotai seurustelu- ja kihlausaikasii lahjoi vai?
– Joo.
– No ekkä helvetissä! Onks toi jotai niiku [I]Mennyttä maailmaa[/I] vai [I]Ylpeyttä ja ennakkoluuloo[/I]? Mitä vuasisataa sä oikee elät? 20-lukuu?
– Mitä välii, mä en kestä niit kattoo kuiteskaa.
– Ja vitut lähetät niit sille, onks sekää muka sulle palauttanu saamiaa lahjoja, onko muka?
– No eijo, mut mun lahjat oli mitättömämpii kummiski.
– Vitut lähetät takas, viä noi kirjat antikkaa ja devaritki saat myytyy jos et kerta haluu pitää. Noi muut kamat vois mennä vaiks tyäkoirie eläkeläslepokodi kirpparilla, noi neppisautokki ehkä jos sattuu otolline ostaja… Sormus on kyl romumetallii… mut kengäkki vois mennä kirpparilla… Ton suklaapupu voisit kyl heittää pois, se on kuiteski seissy sulla pari vuatta tos hyllys vai mitä?
– Joo no… ei kai sitä maksa säästellä kyl.
– Toi koirataulu ku on ollu sul eteses on kyl nätti, myy se mulle enne ku viät kirpparille.
– Siilihämi, joo. Se oli eka joululahja silt. Haluuks?
– Se on nätti.
– Joo. Nyttemmä kestä kattoo sitäkää. Mä oon rakastanu sitäki yhtälai ku sitä urosta.
– Tai siis pikemmiki nii ku sitä miks sä [I]luulit[/I] sitä urosta.
– No joo. Paanks mä sit huutonettii ilmo et myyn viinimpunaset nupukkikengät, Paco Gil, koko 38½, käytetty vaa sängys, korko kaheksa senttii, etuosas ulkosyrjäs satiinirusetti?
– Tai myy vaiks plokissas. Ota valokuva, hyvännäköset kengät kummiski.
– Joo.
