Post festum

Kotona, matkalaukku tyhjätty ja vintis, pyykit lajiteltu ja kylppärikamat hyllys. Olo viä tyhjempi ku matkalaukku. Loma on kaikki ja vittu huame pitää olla täydes iskus töis: totaaliseminaaripäivä töitte vastasest orkanisoimisest tj senkaltast vittumaisuutta koko päivä. Miks nää kontrastit on aina just tällasii? Ei millää jaksattas: oikeesti tarttis olla ainaski kolme päivää saikkuu et vois toipuu… Jee, hyvi tehty. :/

Jossoon ikinä millonkaa tuntenu itteni kauniiks ja halutuks ni tällä lomal pohjoses. Viä viimesenä iltana tavattii yks hupasa lapinkoira, merkilline suamenpystykorva ja kiaro kelpie ja no… se pystis on soitellu paristi tänää ja meinaa se ilmesesti vastaki soitella, ainaski se ite kuvittelee nii. Entiä. Siis mä ennois ees antanu sille numerooni ja väitin ettemmä ees muista sitä ku en kerta ikinä itelleni soita eikä (oikeesti) ollu käpälärauta ees mukana mut mun aina yhtä avulias (ja siin kohtaa kohtalase kännine) ystis tarjos sen sille pystikselle. Vittu mua vitutti iha helvetisti mut mä koitin ajatella et se tyyppi unohtaa koko asia jo enne ku hukkaa sen kuiti minkä takapualelle se askarteli sen tiado… Ei nii et mullois mitää erityst tai nimenomast sitä pystist vastaa muttei mullo mitää sempualestakaa ja vittu se on enikeis hevovvitus se tyyppi mun kannalt.

Me pohdittii aikasemmi ettois lähetty jo eile eteempäi kattoo Ivaloo muttei me sit jaksettu ku ne päivät kävi vähä kunnolle öist puhumattakaa. Kaikki inarilaset urokset sano kuarossa iha vilpittömä järkyttynenä et hei haloo, mitä te sinne, Ivalos eijo niiku mitää – ja tää nauratti ja on naurattanu meit iha helvetisti ku ottaa huamioo minkä kokoluaka kylä toi Inari ite siis on… Mut joo. Kyl me huamattii sitte ettei Ivalos tosissaakaa ollu mitää eikä ainaskaa talvisunnuntaina. Oudoo!

Ja nyt sit eiku nuksuu – jospa sitä yksi omas sängys sais oikeesti kunnolla unta.