Toin Lyypekist tervesii ja marsipaanii vai mite se menikää – valases mua täs asias joskus ku viittit, Mau.
Loppuviikko oli siis erittäiki erillane ku tavallisesti ja siin määräs väsyttävä et melki kaadun suarilt jalolt ku pääsin kotii ja nuksun liki kello ympäri. Nyttois aika virkkune olo kyl ja mä epälen et ens yä menee sit taas harakolle mut vituvvälii. Se oli sevväärttii.
Oli hyvä safari! Tosi virkistävä ja inspaava ja hyväl taval rasittava. Perstaina tuuli merellä jokseski kovaa eikä siä ois ollu kiva olla ilma paattii mut onneks se vesibussi kiikku iha ketterästi aallois. Kukaa ei tullu merikipeeks kummiskaa ja päästii hengis saaree ja poiski.
Joskus muino entises elämäs mul oli raksu minkä kans oli tarkotus mennä häämatkalle Kylmäpihlavaa. Ku ei tullu niit häit ni ei tullu sitä matkaakaa. Mulloli epälykseni ku tää opintoreissu tuli etee mut se oliki itsas tosi puhdistavaa: nyt mä oon käyny siä ja se paikka oli must tosi Ihana™. Karu ja kaunis ja just sitä ku mä aattelinki. Ja siin tuules ja tyrskys se oli nii uskomattoma tunnelmallist et mä tiän et se valinta oli oikee.
Se uros ei tiä mitä se menetti.
Lauantai oltii mais ja tehtii mainoksii Vanhast Raumast. Sekää eijollu paskempaa. Mä oon käyny Raumal joskus koiranäyttelys (eijollu erityst menestyst sil kertaa ni sitä ei maksa nii muistella) ja kerra oltii kesäretkel sillai muutama tunti ja syätii siä mut nyt mä kattelin sitä paremmi. On se sillai erillasempi paikka. Ne jengit asuu niiku isos ulkomuseos ja se on joteki helveti oudoo kyl. Mä epälen et sellane elämisemmuato ei sopis mulle.