Sirpaleet ja onni

Tänää mä rikon yhe juamalasi ruakiksel lähisyättöläs. Se oli tyhjä lasi mun tarjottimel ja sit se yhtäkkii mystisesti hyppäs lattialle. Mä kattelin tosi hämmästyneenä, se sano kops ja kops ja mä ehdin jo ajatella et ompa hyvä ku ranskalane bulkkilasi ei ees säry ja sillo se kopsahti kolmanne kerra ja se oli siin. Must se oli silkka itsari. Mä keräsin ne sirpaleet ja keittiöapulane vei ne pois eikä siinnollu mitää draamaa. Se vaa kävi ja rauha sille lasille. Sääli vaa et se eijollu niit miljoona kertaa harmaaks pestyi vaa viimesyksyst vuasikertaa.

Mä olin unohtanu koko jutu ku illal tiskasin kotona ja sit meni rikki yks kuplaviinilasi. Emmä sitä mitekää pahasti pidelly miälestäni eikä se sanonu kops eikä räks vaa iha vaa piänesti nips ja sit siit puuttu sellane kolmiomane pala, pari senttii reunaa ja kolmise senttii siit alas sellane kiila. Olin mä kiältämättä hiukka hämmästyny mut material on ikäsä eikä tää ollu trakedia. Mä ostin ne lasit joskus muino opiskeluaikana vapunaattona (oli akuutti tarve), ne makso Anttilas viis naurettavaa markkaa pual tusinaa ja mä laskin et ne tuli halvemmaks ku muaviset kertakäyttikset ja et ne riittäs meille kolmee naisee siks vapuks vaiks menis vähä överikski. Hyvi ne kesti ja on kestäny, siistit selkeet lasit. Jonai uutenavuanna mun kissaystis käveli yhtä päi (!) ja nyt siis särky toine mun käsis. Neljä riittää mun taloudes arkilaseks oikei hyvi ku nykysi mullon iittala disainlasit niiku paremmille kuplille.

Mut kiältämättä noihi halpislasehi liittyy helvetisti muistoi. Ystiste lisäks kaikellasii farssei kaikellaste uroste kans.

Meinasin et viän samantiä ne sirpaleet ulos ja lasinkeruusee ku lähen lenkille ja rupesin tällääntyy ni tuli miälee et ai nii, keittiös on se yks kynttilä palaas, se pitäs kai sammuttaa – vaiks oikeesti, mihkä se siält, pikkane kynttilä alumiinipurkis paksus lasises tuikus hellallevyl? Ni mä kurkkasin sinne tuikkuu ja totesin et vittu se nyt sammuu kyl itekki aika pia tos ja kattelin sitä siin hellavviäres ja sillo: kabuuuum se räjähti koko paska.

Se oli kyl jo oikeesti ällistyttävää.

Se kynttilä sammu samantiä ku se lens seinälaattaa vaste hella takana ja se paksu punane lasi oliki äkkii kolme isompaa ja tusina pikkuriikkist sirpaletta siin liädel ja steariinii oli tietty siäl ja tääl mut enimmite vaa siin seinäl ja liäde emalil. Ne sirpaleet oli jokseeki kuumat eikä niit voinu siit heti korjaa minnee ni mä vaa puistelin päätä ja meditoin tät päivää ja et vittu jos oikeesti jokkut sirpaleet tiätää onnee ni sitä pitäs nyt lankee mun päälle iha kohta ja paljo. Mut ehkä tää on jotai sellast katekoriaa mist lankee seittemä vuade onnettomuus? Mä enno iha kuasis näis jutus. Mut voisko siin tapaukses ajatella et ne ois pidetty jo taannehtivasti niiku ne onnettomat vuadet?

(Täjjälkee mä olin tooooosi varovane ku suletin mun uusie ikkunotte säleet ja varmuudevvuaks panin vanhat silmälasit. Thö Määdzik Täts of Piigel distrois ool glaasveör!)

Kirjoitettaessa soi Manu Chao: Radio Bemba Sound System