Tyäelämälline hajatus

Ennevvanhaa mä tapasin ostaa lisää lomapäivii lomarahalla ku must mun palkka eijollu missää suhtees mun vapaa-aja arvoo – no, ei se oo viäkää mut nyt ne on pätkässy viidest vuadest pualeetoist sen aja mis ne lisävapaat pitää käyttää ja se eijo must kovikaa kohtuullist ku mä huamaan ettemmä enää ehdi pitää niit vapait samallai ku enne. (Enne mulloli aina sillontällö pidennettyi viikolloppui tai satunnane päivä keskelt viikkoo vapaana.) Eli vaiks mä oon yrittäny väittää ettei mun pyroossa näkys toi tyäelämä kiireentymine, ressiintymine ja kiristymine ni oikeesti se näkyy mun pitämättömis lomissa. Osaltaa se on ns Oma Vika kerta rupesin opiskelee (koulupäivinä on helveti paha olla lomal ku sit putoo kyydist) mut osaltaa se kyl lankee ylhäältä nii ku kaikil muillaki ja mä voin vaikuttaa siihe iha just yhtä paljo ku muukki.

Mä oisin halunnu pitää päästäise jälkise viiko vapaata ja painuu takas Lappii… mut ei se nyt sit käy ni miätin tos et jos vapummais joutas pitää jonku vähä pidemmä vapaa ja harrastella ees jotai. Sit ois ehkä jo ilmasto-olosuhdekki vähempi vittumaine. Ehkä. Vittu mä oon vaihteeks iha helveti kypsä tähä ilmasto-oloo, nii kypsä et alan huutaa toisille iha turhist syist… Hyi mua. Mut kyl nyt vois tulla sentää jo kevät mut ei ku tulee vaa tota räpiskäpaskaa naamantäydelt. Eijo kohtuutta maailmas.

Kirjoitettaessa soi Amadou & Mariam: Dimanche à Bamako