Urokset, vol. X potenssii n + 1*

Onks joulunaika ja vuadevvaihde muka joku sellase avautumise hetki et kaivellaa vanhoi ja vittuillaa toisille? Kais sit. Yks muinone säätö päätti tänää soittaa ja kertoo mulle et mä oon vittumaine ronkeli ämmä kerta se ei kelvannu mulle (niiku se sano) ja ettei meiä suhteest enikeis pikkämpäälle mitää ois tullukkaa syyst aa ja bee (niiku se sano). Ni mä olin et okei ja sou? Hyvää jouluu sullekki.

Mitä vituvvälii? Ja jos se kaivo sitä aikonaa ni ois sanonu sillo. Kyl mä epälemättä oon pikkävihane ja kamala ämmä mut en helvetis mä soittele ympäriisä syyttelees niiku miljoona vuatta sitte tapahtuneist asiost. Joku raja. (Sitäpais mä enno ollenkaa nii varma et oliks tos asias ylipäätää kellää mitää syytä et kannattas mainita.)

*x lähestyy ääretöntä eksponentiaalisesti kiihtyväs tahdis

Kirjoitettaessa soi Schnautzet, frohlocket! Auf, preiset die Tage!