Urokset, vol x potenssii n plus 1

Oon täl viikol taas pari iltaa jutskannu puhelimes yhe tyypi kans mikä on sitä miält et se ois retkussa muhu. Aika jälkijättöstä mummiäst ku siit on monta vuatta ku oltii enempi tekemisis eikä me sillokaa sil fiiliksel tapaltu. Sille on nyt siis valastunu et mä oon helveti hyvännäköne ja haluttava naaras ja mä epälen et täl valastumisel täytyy olla yhteys johoki epätoivo kumulotumisee ku vuadet kuluu ja ne oikeesti hyvännäköset on antanu pakit. Tj. (Tai sit sillon joku senkaltane miälevvika mikä ilmenee jälkikätesenä miälikuvammuadostuksena tj.)

Enikeis, se on vitu rasittavaa ku mä voisin kyl haluu olla väles ja must oikeesti kuulostaa hyvälle et se on saanu taas elämäsä niiku paremmi kuasii – mut en helvetis mä haluu sitä siihe hintaa et mun tarttis uskotella et se uros kiinnostas mua vähä hiukkaa. Päivvasto mä oon sanonu sille suaraa et mä en ees harkitse, mua ei kiinnosta kukaa eikä enää ikinä. Miks vitussa se ei mee perille?