Kävin pikkemmäst aikaa deitil kokees yhe urokse. Tää eijollu sokkodeitti mitekää, mä tunsin sen tyypi tavallaa vuasie takaaki jo: mun entine asiakas. Syyst x ja y se halus tarjoo mulle lasillise kuplaa ja vaiks mä eka hiukka emmin et [I]mitä vittuu ja miks?[/I] ni toisel kysymäl mä meinasin et ookoo, mä enno nykysi enää ees virkamiäs mitä vois lahjoo ni anti palaa. Okei, on se helveti imartelevaa et joku on mun tyäkoira olemukse takaa näkevinää et mullon oma persoonaki. Ni panin kalenterii merki et kolme varttii aa tunti ja lasilline kuplaa sen kaa.
Ha ha.
Mehä siis ryystettii koko pulloline niit kuplii (tyylikkäit muttei liika) ja jonku matkaa muutaki. Ja aikaa meni… no, [I]jokuneki[/I] tunti yli mun estimaati.
Ja mitä muuta niiku? No joo, kuulin tottakai senki et vaimo lakkas antaast jotai sata vuat sitte – mut muute oli kiinnostava keskustelu kyl ja okei, mua saa sanoo snobiks mut kultturellit ja sivilisoituneet urokset millon iha aitoi entisvanhasii [B]tapoi[/B] ja viä kykyy keskusteluu[B]ki[/B] ni [B]<3[/B]. Se ei kertaakaa kysyny et [I]mitä sä niiku tarkotat?[/I] ja tää on must plussaa. Ja seki on iso plussa ettei mun tarvinnu kysyy. Okei. Ni oli sit muutaki ku vaa viinii. Mun tarttee taas hetki ihmetellä mite kummallist elämä on. Kaikki järjelliset urokset on väistämättä varattui, nii se vaa menee täs iäs. Paska juttu. * * * * * Viiko piikleaforismi: [I]Rakkaus on niiku kännispäite otettu iso pikavippi. Hetke se lämppää kivasti mut sit jälest sitä maksetaa takas helvetimmoisel korol ja iha liika kaua.[/I]