Vertastukee ja yhteshyvää

Mite paljo paskaa mahtuu yhtee sydämee? Mite paljo tuskaa ahdistusta suruu? Mite paljo kiukkuu ja vihaa? Mä oon ruapannu tota omaa sydänalaa tiiviisti viime aikona mut pohjaa ei tunnu viäkää. Mä en tiä mitä siä viä on mikä pulpahtaa esii. Ja mite kaua sitä riittää.

Sejjälkee ku uros kiältäyty tekemästä omaa päätöstää ja mun piti se panna toimee mä oon ollu helveti kipee ja helveti vihane. Mä oon myäs saanu aika paljo tota ns. vertastukee, koska hei, kaikilla on kokemusta siitä ku tulee pänät, menee poikki, tulee ero, saa pakit, mitä vaa. Ja jokkut sydämellisesti jakaa omaa tuskaasa ja sit voi tehdä vertalututkimusta ja todeta et hei, mä oon viä hengissä. Vai olenko? Emmä tiä sitäkää. Joskus tuntuu et oon vaa joku vitu zombi. Kulkee kulkee muttei nää ei kuule ei tunne ei reakoi. Töis oon käyny mutten tiä oisko parempi ollu ottaa saikkuu vaa ku pomo hyppii aina välillä seinille – vitut siitä.

Tänää mä jäin miättii voisko oikeesti viä tehdä jotai, rupee viä elää ja toimii. Myis asuntosa ja pakkais pari lemppaririapua ja hammasharja ja lähtis jonnei Gaanaa tai Tahitii ja kattois, löytäskö viä jonku Syyn Nousta Sängystä. Tai voisko lähtee jonnei vapaaehtostyähö tai rakentaa kaivoja tai istuttaa puita ja kokee olevasa hyädylline ja saada oloosa jotai autuutusta siitä et tekee Hyvää? Voisko joku ikääku Epäitsekäs Yleishyvä antaa paremma olo, rauha ja tyydytykse sydämelle ku on paskaantunu?

On vaihtoehdot: voi luavuttaa, lopettaa, antaa olla ja jäädä sänkyy. Voi nousta ja tyytyy siihe et kaikki on harmaata hamaa tappii ja vitut siitä. Mut ehkä voi viä tehdä jotai jonku muu etee et jollai muulla ei olis nii harmaata?

Älä itke ihminen, olethan vielä hengissä.
Tai itke vaan.
– Juice Leskinen

Kirjoitettaessa soi Marianne Faithfull: The Ballad of Lucy Jordan