Viikkosisustus

Mite helveti tyytyväne sitä voi olla itteesä? Lojun sohvas ja maisema miällyttää silmää taas hyvämmatkaa enempi ku viikko sitte. Yks vanha kaluste ulkona, yks uus kaluste sisäl, pari muuta hiukka eri paikas ku enne ja sit se oliki siin! Sitäpais mä oon sikatyytyväne toho uutee amppelii mikä tarttu mukaa taanno Lojo-cityst – kuka ois uskonu, kaikist paikost. Sääli et toi kasvi eijo yhtä onnelline siit et mun piti siirtää se vanhast amppelist toho mut toine optio ois ollu et joku päivä ku tuun kotii ni se ois ollu ruukkusa kans palasina lattial koko taimi, se nimittäi oli hajoomas se vanha amppeli. Uus on metallii, tuski heti hajoo ku liitokset näytti hyvälle.

Tää huane vois hetkeks olla tällai valmis. Sit seuraavaks pitää tehä jotai makkaris muttemmä oo viä osannu päättää mitä siä pitäs ja mitä siä vois. Mä flirttaan viäki muuttamise ajatukse kans… Vittu ku mä oon vähä liikaa reviiritiatone ja tää asunto on hyväs paikas. Mä pääsen töihi, harrastuksii ja liikenteesee sujuvasti täst. Mä oon aika varma etten haluu mihikää lähiöö ja iha varma mä oon etten haluu mitää malli Nurmijärvee. Ei vittu. Ja täst lähetää: et jos naapurikadul jossai puale kilometri säteel vapautus kiva kämppä ni voisin olla vakavasti kiinnostunu. Ha ha.

Kirjoitettaessa soi Jacques Brel: La Bière