Tuli eilen katsottua Life sarjan eka kausi pois ja siinähän meni jonnekin neljään aamusta, heräsin kello seitsemän kun sähkäreiden nokka soitti jotakin aivan vituntärkeää asiaa mielestään, vastasin ja jupisin asian pois, alkoi vituttaa ja täräytin puhelimen äänettömälle. Heräsin siinä joskus 12 pintaan ja aloin vilkuileen työpuhelinta ammukahvia lipittäessäni ja valmistuessani isän synttäreille lähtöön, 12 puhelua 8 viestiä. Olin vähän niiQ ”WTF” ja aloitin soittelun pomon numerosta, ei vastannut, no pakkasin perseeni autoon ja lähdin runnoon kohti h-helvettiä. Kelailin pikkasen ja aloin pelkäämään pahinta. Vähän ennen Oritupaa pomo soittaa ja vastaan samantien lauseella ”Älä nyt vaan sano että tänään on työpäivä?”
Vastaus oli ”No totta kai on, normaali arkipäivä!”
Tempasin sitten ommoolommoo eli pakkopekkasen että napsahti.
Näin sitä laitetaan tämän vuoden työt käyntiin. Itse johtajalla olisi ollut aihetta antaa palautetta aika kiukkuseen sävyyn mutta otin oma-aloitteisesti syyt niskoilleni ja taisin tehdä siinä ihan oikein. Ei pitäisi olettaa mitään vaan tietää.
Nolottaa…
Vittu, vuodenalusta piti neuvotella palkankorotuksesta, autoedusta ja urakkabonuksen suuruudesta. Empäs taidakaan aloittaa neuvotteluja ihan vielä tällä viikolla, antaa pölyn laskeutua ensiksi. Mutta vittu, kai sitä tapahtuu paremmissa piireissäkin?