Seuraa tilitys:
[B]Epilogi[/B]
Mikä vittu meitä Suomalaisia oikein vaivaa? Miten helvetissä tämä juroksi haukuttu kansa pystyy saamaan sen saatanan turpansa auki jossakin niinkin ihmeellisessä paikassa kuin [I]ruokakauppa?[/I] Siis vittu…
Tästä olen tainnut jauhaa aikaisemminkin mutta nyt vituttaa niin että purkaudun jälleen kerran aiheesta.
Menin kauppaan.
Siis menin kauppaan, eihän siinä mitään ihmeellistä ole. Kauppa on paikka josta saa ostettu tavaroita, ruokaa, bisseä, kaljaa, olutta, lantrinkia jne… Mutta vittu ei, kauppa on meille Suomalaisille joku vitun synagooga yhdistettynä sirkukseen.
Siinä kurvaan Turtolan Citymarketin pihaan. Väistelen ne saatanan 2-5 vuotiaat pikku paskiaiset jotka ravaavat vailla mitään kunnioitusta fysiikanlakiin (tarkoitan tilannetta kun auto osuisi heihin 40km/h vauhtia) valtoimenaan ja metsästän sitä parkkipaikkaa.
Väistän ensinmäisen mulkun joka yrittää peruuttaa ruudusta suoraan päälle, missaan ensinmäisen paikan johon tunkee joku mulkku (niin se minun vilkkuni ei varmaankaan tarkoita että haluaisin parkkeerata autoni), no saatana, löytyyhän se paikka ja ei muutakuin nokka kohti villiä seikkailua.
[B]OSA I[/B]
Ja seikkailu alkaa.
Suomalainen tapa käyttää pankkiautomaattia on ilmeisesti geeniperintöä ruttoselta oravalta jota kanta-suomalainen esi-isä rynkytti ennenkuin antoi heimon vanhimmalle naiselle kankea kaikkein pyhimpään, tämä perintönä saatu geenimössö aktivoituu jossakin 40-50 vuoden iässä.
Kuten tänään, tallustan kohti maagista rahanluovutuspistettä, katseeni osuu nainen joka ilmeisesti haukankatseella havaitsee aikeeni ja aloittaa vitunmoisen loppukirin. Juuri niin… Siinä sitä seison ja katselen kun sitä korttia tuntuu olevan joka pankkiin ja kaikki sitä sitten pitää käydä lävitse. Ilmeisesti lapsien tilit kanssa…
No eihän minulla mihinkään kiire ollut. Siis jonotan ja mietin syntyjä syviä. Hermo alkaa meneen siinä vaiheessa kun tämä narttu alkaa suorittaan omituista riittiä:
[I]Kortti sisään.
Saldo paperille.
Kortti ulos.
Rahaa pihalle.
Kortti sisään.
Saldo paperille.[/I]
Tämä kertaa kolme.
Mietin että 9mm buranan jako-oikeus tulisi määrätä minulle perustuslailla.
No sain nostettua rahaa ja jatkan Danten helvettiin sijoittuvaa infernaalista matkaani kohti itse kauppaa. TÖKS!!!!
Matkani keskeytyy, miksi?
[B]OSA II[/B]
Miehet.
Nämä mystiset salihousuihin ja flanellipaitaan pukeutuneet olennot. Näitä näkee vain ja ainoastaan viikonloppuisin. Tiedättehän ne pikkuiset jännät portit jotka avautuu ajatuksenvoimalla kun niitä päin kävelee kaupoissa?
Miehet. He pakkautuvat niiden eteen ja aloittavat loputtoman keskustelun jostakin ilmeisen vitun tärkeästä aiheesta. Ne jupisee.
Ne jupisee vaikka portti hakkaa reittä ja yrittää työntää ostoskärryillä jupisijaa poistieltä. Jupina jatkuu katkeamatta. Aloin ihmetellä siinä kun kyselin mahdollisuutta päästä kauppaan sisälle että kuinka vitussa Suomi ei ole parempi jääkiekossa. Blokata perkele osataan.
No saan ohitettua esteen ja jatkan seikkailuani. WUHUU!!!! OLEN SISÄLLÄ!!!
Olo on kuin voittajalla, tuntuu kuin olisin saanut pillua ensinmäisen kerran neitsyeltä, niin tukalan ahdasta ja tuskaista oli sisälle pääsy.
Ei muutakuin ostoksia tekemään.
Suuntaan nokkani kohti olutta. Kas sitä tässä alkaa hermot tarvitsemaan. Kuittaan kierrellen jupisevia miehiä ja, ah, näitä aina riemastuttavia [I]naisia.[/I]
[B]OSA III[/B]
Naiset.
Puhuin jo miehistä, hyvin ne vetää.
Mutta voi nyt jumalauta naisia. Olen ollut vastaan naisten oloa armeijassa mutta siis jumalauta ne pitää saada eturintamaan jos sotaan joudutaan. Sellaista singahtelua ”Kas tuolla on tarjous”/”kas tuolla on naapurin Mirkku”/”Ai kun ihana tyynyliina” välillä että vaatii suihkukonehävittäjälentäjä refleksit että pystyy väistelemään nämä käyttämättömät armeijan resurssit. Yritän väistellä mutta saan osumaa ostoskärrystä vuoroin vasemmalta ja oikealta. Vituttaa, mieleni mustuu.
Pääsen kaupan pyhimpään, olueiden läheisyyteen.
Nostan karhumäyräkoiran syliini ja alan suunnitella stragediaa. Miten päästä viimein maaliin eli kassalle??? Suunittelen reittiä kuin sissi.
[B]OSA IV[/B]
Suunnitelma.
Hyökkään alusvaateosaston kautta, itselleni täytenä yllätyksenä, suoraan kassalle.
Vaan oliko tämä tässä?
No ei vitussa, edessäni on näitä viikonloppujen suuria vaeltajia. He keskustelevat keihäänheitosta. Sitä pitäisi päästä katsomaan, siitä he puhuvat. Kaupankassan edessä ilman ilmeistä aikomustakaan mennä maksaan ostoksia. Häkellyn, joudun paniikinomaiseen tilaan. Yritän kuitata ohitse ja yllättäen kärryt liikahtavat kohti ihanaa hihnaa joka kuljettaa ostokset kohti piippaavaa laitetta. Mutta järkytyn, minut otetaan keskusteluun mukaan.
Minut.
Minua kiinnostaa kepinheitto yhtä paljon kuin jonottaminen tässä saatanan luomassa laitoksessa. Käydään keskustelu:
Urpo: Heittäiskö se Pitkämäki kultaa?
Urpo2: Saattaa se heittää.
Urpo: Onhan se kunnossa
Urpo2: Mitäs sinä veikkaat?
Minä: No toivottavasti ei heitä liian korkealle.
Urpo: Kylähän se korkeakin voi lentää pitkälle.
Minä: Eikun ajattelin että Pitkämäki ei Jumalaan uskovana keihästä pyhää herraa.
Keskustelu loppui.
[B]Prologi[/B]
Tallustin autolleni.
Sytytin tupakin ja kirosin hiljaa.
Miksi helpoista asioista voi muodostua näin vaikeita?
Onneksi olen nyt kotona ja saan imeä keskiketterää ja rentoutua. Saan nauttia kesälomasta ja toivon että vaimo hoitaa kauppareissut loman aikana.
PS: Tekstiä kirjoittaessani kuuntelin musiikkia:
Slipknot – All Hope Is Gone
Gorgoroth – Antichrist
Soulfly – Conquer
Ja jos on typoja niin antakaa olla, en jaksa korjata. Minun vitutus häipyi juuri silmienne eteen. Tai ainakin niiden jotka jaksoivat lukea loppuun asti ponnetonta paskaa.