Maanantai ilta siis… Viimeksihän jäin odottelemaan sitä risteilylle lähtöä.
Nyt odotus on ohi ja risteily koettu, toivottavasti myös kaikki sen seuraukset… Ei silti risteily meni ihan ok, kun kerta hengissä vieläkin (sitkeä pirulainen), mutta meni myös kaikkea muuta ihan hyvin, tosin sehän kuuluu asiaan.
Ajattelin olla ovela, jättää vingutus läpyskän kotio ja nostaa jonkun hassun kympin ennen lähtöä ettei tule liikaa innostuttua. Mutta kuinka ollakkaan en viittiny lähtee palauttaa enään korttia kotio noston jälkeen ja tietysti ensimmäisen suunnitelman petettyä minun täytyi kehittää toinen, entistäkin viekkaampi…
Noh, koska saimme x-määrän drinkkilippuja tuhlattavaksi ja niillä kun saa ostaa muutakin kuin kaljaa, niin ymmärsin säästellä niitä ja vinguttelin koko illan niin jotta aamun ensimmäisen viskin sai vielä lipulla.
Kettu mä oon ovela (niitä lippuja ois vissiin saanut kyllä lisää… ).
Ei se mitään, sainpahan annettua pomolle litsarin 🙂 , jota hän kuulemma kommentoi: ”Ville, toi ei oo hauskaa.” vain saadakseen uuden (kuinkahan pitkä mun irtisanomis aika taas olikaan).
Jee, siitä sit suoraa laivalta leffaan nukkumaan, nukuin kyllä laivassakin pari tuntia mutta ei tuntunut riittävän…. Heron lopputekstit ei ollu mitenkään kummoset.
Iltapäivä meni sitten pikkuveikan ja kaverin kanssa
*nimitettäköön kaveria tästä edespäin isoM:ksi* (tähän ei sisälly mitään perverssejä piilo merkityksiä)
kämpillä tuliaisia juoden (pikkuveikan puolustukseksi: suoriuduimme tuliasista isoM:n kanssa ihan kaksin [no joo, ei ne riittäny]) ja pleikan ääressä löpisten, kunnes ilta sai ja suuntasimme rocksiin.
Sielläkin oli hubaa ja kulutimme paljon tanssilattiaa (miks muisti toimii sillon on sen ei tarttis) ja varmaan myös janojuomaa moisen urheilun edestä, sekä tietysti kyynerpäitä (nyt muuten arvaan mistä se mustelma on;o).
Sieltä sitten lähtiessä kun kävi vielä kumijalan kanssa hakemassa ihanaisen kainaloon niin olisi voinut kuvitella että ilta on melkein valmis.
Olisi voinut… mutta ei, olin juuri kun oltiin jo kaikki melkeen unimassa, tuli hetki kun piti päästä vessaan (ei kellään ollut vielä pahaolo).
Ette ehkä usko, mutta asuntoon voi jäädä jumiin… yksiössäni on mukava eteinen, josta käynti sitten vessan ja itse huoneeseen, sekä tietysti komeroon, joka tässä tarinassa on ratkaiseva.
Huoneen ovi avautuu eteeiseen, kuin myös komeron, kaiken lisäksi ne ovat hyvin lähekkäin… Jopa niin lähekkäin että kun huoneen oven vetää kiinni, saattaa komeron raollaan oleva ovi kiilata huoneen oven jumiin.
Heh, heh… onneksi siinä oli ikkuna jonka sai rikki ja sitä kautta työnnettyä sitten komeron oven kiinni ja lopulta pääsi myös vessaan.
Tosin siitä seurauksena tuli sitten tänään muutama päivä sairaslomaa ja hieman siivottavaa.
Äh, nyt alkaa olla jo niin paljon tekstiä jotta huh…
Kerrottakoon vielä että talosta löytyy ystävillisiäkin naapureita jotka avaavat sunnuntaisin oviaan tuntemattomille peittoon pukeutuneille ihmisille ja lainaavat särkylääkettä (löytyy myös niitä jotka eivät:).
mitähän sitä tekisi lomallaan….