Tänään taas törmäsin tämän rakkaan harrastukseni inhottavaan, kamalaan, hirvittävään, ihanaan ja kannustavaan puoleen: totesin, että en osaa mitään! Joten tunnin jälkeen mietin, että ratsastuksen tilalle vois valita vaikka pitsinnypläyksen tai runon lausunnan. Myös kansantanhut tai kirkkokuorossa laulaminen olis varmaan tosi nastaa!
Valitettavasti (ja ehkä joskus myös onneksi) ratsastus on harrastus, jossa käy niin, että mitä enemmän sitä harrastaa sitä vähemmän huomaa osaavansa.
Silloin joskus aikanaan riitti se, kun sai hevosen siirtymään askellajista toiseen ja luuli jo olevansa ihan haka ja pääsevänsä kohta olympialaisiin 😉
Ja sitten kun tulee tällaisia päiviä kuin tänään, huomaa että ei yksinkertaisesti vaan osaa yhtään mitään.
Tarpeeksi haastava polle vaan alle ja meikätyttöä vietiin kuin pientä oravaa. Tai siis alkutunnista ei viety mihinkään ja lopputunnista vietiin sitten senkin edestä.
No, tuo 10-vuotias blondi neitokainen on hyvin mielenkiintoinen tapaus ja toivon että pääsen jatkamaan harjoituksia hänen kanssaan taas viimeistään viikon päästä!
HÖH! Huomasin, että tänne ei voi lisätä kuvia muuta kuin tuosta oletuskansiosta, joten jos haluatte katsoa niitä ratsi- tai hevoskuvia (ei onneksi tämän päiväisestä tunnista :D) niin käykää katsomassa galleriasta!