Pääministeri ja lastenkutsut

Pilapiirtäjä Kari Suomalainen lausui aikoinaan suuren viisauden. Ei ole olemassa mitään niin hullua asiaa, että kun yksi sanoo sen leikillään, niin toinen sanoo saman tosissaan.
Katsoin sivusilmällä Sveriges TV:n julmetun pitkää uutisstudion keskustelua siitä, miten norjalaislapsen synttäreille ei ilmaantunut ketään. Erityisesti kauhisteltiin, että lapsen äidin piti kertoa lapselleen, ettei kukaan tule kylään. No, oikeastaan vanhemmat voivat joutua kertomaan lapselleen, että hänellä on parantumaton syöpä ja hän kokee tuskaisen kuoleman, mutta mitäs pienistä.
Ajattelin mielessäni leikillisesti, että Suomessa Soini tekisi asiasta välikysymyksen – tai ainakin Tossavainen syyttäisi suurenmoisessa blogissaan tapahtuneesta hallitusta. Vaan eikös mitä! Norjan ex-pääministeri on jo pahoitellut asiaa. Aloin muistella menneitä.
Alakansakoulussa joku tyttö, joka etunimen toinen osa lienee ollut Liisa, oli saapumassa synttäreilleni. Vaan ei mokoma tullut ja hänen äitinsä selitti omalle äidilleni syyn. Tyttö oli matkalla syönyt lahjaksi tarkoitetun suklaan eikä sitten enää kehdannut ilmaantua paikalle. Petollinen naisenalku!
Toimittajaäitini olisi vallan hyvin voinut kirjoittaa aiheesta pari aukeamaa paikallislehteen, jonka päätoimittajasetäni olisi ehkä julkaissutkin. Silloinen pääministeri Johannes Virolainen olisi voinut kommentoida asiaa lehdistölle ja etenkin tasavallan herra presidentti Urho Kekkonen olisi voinut kirjoittaa myllykirjeen Liisa-jollekin aloittaen: ”Saatanan tunari!”.
Mitään tällaista ei kuitenkaan tapahtunut. Äitiäni tapaus lähinnä hymyilytti. Kuten huomaatte, minulla oli äärimmäisen ankea lapsuus.
Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa. Tuosta ankarasta vastoinkäymisestä opin, että naiset ovat ahneita ja epäluotettavia ja ”mä otan kaiken, minkä saan”.
Facebook-äiskille pieni selvennys. Viimeinen kappale oli paljasta sarkasmia. Sekä lasten että heidän vanhempiensa tulisi tottua ajatukseen, että elämässä on vastoinkäymisiä. Kynsi katkeaa ja nappi irtoaa. Sitten on vielä esim. sellaisiakin pikkuasioita kuin työttömyys, sairaus ja kuolema. Elämästä ei selviä hengissä.

Kirjoitettaessa soi Ei elämästä selviä hengissä.