Bon Jour!
Tutkiessa Cityn metamorfoosia olen saanut sähköpostini tyhjäksi. Urakka kesti kuukauden verran, mutta kohta laatikko ilmeisesti haudataan muutaman tuhannen muun vastaavan kanssa. Mikään hyvä ei kestä ikuisesti, ainakaan Suomessa. Järjestettäisiinkö jonnekin inbox-hautajaisten muistotilaisuusbileet? Kuka organisoisi?
Päätin palvelun päättymisen korvikkeeksi ryhtyä kirjoittamaan Blogia. Tämä on lajissaan jo kolmas. Huomannet rivien välissä optimistisen oletuksen, että näitä paitsi kirjoitetaan, myös luetaan.
Lämpimästi tervetuloa PÄÄNI sisälle, käykää peremmälle, riisuutukaa hyvin ja tehkää olonne mukavaksi. Tarjoiluakin on luvassa, kunhan pääsemme yksityistiloihin asti. Takaan, että mielenkiinto tässä lattapäisessä demokraattisessa maassa vanhasen-halosen linjan vastapainona tulee säilymään.
Perinteisesti vietin eilen aikaa Taiteiden Yössä. Alku- ja päätepiste olivat samat kuin ennenkin, sillä välillä oli uutta luovuutta, mikä suuressa määrin johtui hehkeästä seurastani K:sta. Ranskalaiset katutaiteilijat tosin eivät minua säväyttäneet…olihan se näyttävää, mutta musiikki oli kovin industrial-tyyppistä ja yksinkertaista. Tulikin taas mieleen, että yritetäänkö meille näyttää kaikkea sitä kummallista, joka vielä muka on näkemättä.
Oopperan kirpputori on joka vuosi aivan must, sillä vastaavia releitä ei saa mistään ja ihmisen mieli on boheemi kuin kotkan lento. Kukkaro keveni vain 70 egellä, mutta olin tyytyväinen ostoksiin, joille saattaa tulla myös epäsovinnaista käyttöä. Patarouvan upeiden pvc-pukujen joukosta ei tällä kertaa löytynyt mitään sopivaa, mutta sellaista on jo kaapissa viime vuoden jäljiltä, myös käytössä toimivaksi testattua.
Ilmassa on selkeästi jälleen jotain kihelmöivän tuoretta. En tarkoita uusia siemeniä vaan BURLESQUE-aatetta. Se on saavuttanut keskimääräistä enemmän huomiota, joten aion palata aiheeseen tuonnempana tarkemminkin.
JdR