Muhun on iskenyt ilmeisesti kevätmasennus. Syksyllä, kun monet muut kärsivät kaamosmasennuksesta, niin mä fiilistelin tuoksukynttilöiden parissa kotona.
Ihmiset ostivat kirkasvalolamppuja ja kirkasvalokuulokkeita.Nyt viimein voidaan iloita luonnonvalon paluuta ja pidentyneitä päiviä. Onhan se ihana juttu, mutta mun mielestä ulkona on todella ruman näköistä.
Aina sama juttu tähän aikaan vuodesta. Pahimpia kuukauspois ja että puihin puhkeaa lehdet.
Miten voikaan ärsyttää niin paljon se, miltä ulkona näyttää?
Yhdysvaltain kansallinen terveystietoviraston mukaan itsemurhat vähenevät joulun lähestyessä ja kasvavat huippuunsa vasta keväällä.
Suomessa yleisin kuukausi tehdä itsemurha on toukokuu.
Tutkijoiden mukaan tulokset antavat ymmärtää, että keväällä lisääntyvällä valon määrällä on kenties suurikin merkitys itsemurhien yleistymisen kanssa. Todennäköisesti se johtuu unihäiriöiden lisääntymisestä ja aivojen hormonien muutoksista.
Eräässä australialaistutkimuksessa huomattiin, että talvella aivojen serotoniinitasot tippuvat tuntuvasti, mutta valon määrän kasvu nostaa nopeasti hormonitasot huippuunsa, laukaisten masentuneiden ja itsemurhaa harkitsevien ihmisten aikeet.
Viime viikkoina olen ollut ennätysmäisen väsynyt. Olenhan ollut pari viikkoa flunssassa, joten sekin taitaa väsyttää.
Aamuisin, kun lähden koirien kanssa ulos, niin kiroan rumia harmaita lumikasoja ja koirankakkoja. Aamulenkin jälkeen haluan palata takaisin nukkumaan, pimeään huoneeseen.
En voi sillekään mitään, että olen toivoton yöeläjä. Valvon yleensä silloin, kun muut nukkuvat.
Olen yrittänyt muuttaa rytmiäni kohta kymmenen vuoden ajan siinä onnistumatta.
Eräs lääkärikin kerran totesi, että ei kai siinä sitten mitään, jos kerta nukun tarpeeksi. Ja nukunhan mä.
Vaikka nukun tarpeeksi, niin silmien ympärille ovat tuttuun keväiseen tapaan ilmestyneet mustat renkulat.
Pahinta tällaisessa kevätväsymyksessä on se, etten saa mitään aikaiseksi! Siirrän hoidettavia asioita eteenpäin, ja sitten törmään niihin uudelleen, kun niistä on muodostunut iso ongelmakasa. Ja siihen kasaan törmääminen vasta vituttaakin.
Onhan tässä se positiivinen puoli, että tiedän olotilan menevän ohi kesään mennessä.
Mutta mikä kevätmasennukseen auttaa?
Vai pitääkö sitä yksinkertaisesti kärvistellä joka vuosi kaksi-kolme kuukautta pandakarhuna?
Kohtalotovereita? Vinkkejä kevätmasennukseen?
Lähteet: Wikipedia, Ilta-Sanomat